Quantcast
Channel: Ei ihan vielä
Viewing all 516 articles
Browse latest View live

Vinkkejä pikkukoululaisen syyspukeutumiseen (Reima)

$
0
0
Vuosi sitten, kun neiti astui koulutielle, en vielä osannut kuin ajatustasolla pohtia vaatetuspolitiikkaa koulun varalle. Pohdin pikkukoululaisen järkevää pukeutumista muun muassa viime marraskuussa tässä postauksessa. Koulujen alku meni vielä suht hienosti, mutta ilmojen kylmetessä ja vaatetuksen lisääntyessä oli pakko alkaa ajatella pukeutumisasioita uusiksi. Koulussa ei kukaan pääsääntöisesti vahdi, menevätkö ulkohousut oikeasti jalkaan välitunnille lähtiessä, onko se kaulahuivi muistettu pukea ja niin edelleen. Välituntivalvoja kyllä varmasti huomattaa, jos takki on talvella auki tai pipo on unohtunut sisälle, mutta sen kummemmin pukemisessa ei auteta tai siihen puututa. Alkusyksystä, kun saatoin ja hain tyttöä koululta, huomasin, että lapset todellakin unohtelevat  ja hukkaavat jopa ulkohousuja koulun uumeniin. Löytötavaralaatikko pursuili mitä suurempia vaatekappaleita. Sivuhuomautuksena siis täytyy taas huomauttaa, että vaatteiden nimikointiakin kannattaa kouluikäisten kanssa edelleen harrastaa ahkerasti.

Meille tuli koulusta pitkin syksyä ja talvea huomautuksia siitä, että lapsen pukeutuminen ja siirtyminen ulos välitunnille kestävät liian kauan. Tyttö osaa kyllä pukea nopeastikin, mutta kun ympärillä on 25 pukevaa ja häröilevää luokkakaveria (tytöstä itsestään nyt puhumattakaan) ja lisäksi koko koulussa reippaasti yli 100 meluavaa ja ulos pyrkivää oppilasta, ei pukemiseen keskittymisestä meinaa tulla mitään. Olenkin siis pyrkinyt helpottamaan tytön välitunnille lähtöjä yksinkertaistamalla vaatetusta mahdollisimman helpoksi, yksinkertaiseksi ja nopeaksi.

Päiväkodissa suosimme kerrospukeutumista. Koulussa kerropukeutumiseen ei ole niin hyvää mahdollisuutta, koska naulakkotilaa on lasta kohden todella vähän. Lisäksi välituntiulkoilut ovat lyhyitä pyrähdyksiä, jolloin massiiviselle vaatteiden vaihdolle ei ole edes aikaa. Liikuntatunneille varustaudutaan sitten erikseen ja asianmukaisella tavalla sinnekin.

Faktat:

  • Lapsi voi käyttää niin halutessaan myös koulussa välikausi- tai toppahaalaria. Se on nopea pukea, eikä tarvitse pelätä, että ulkohousut roikkuvat naulakossa välituntisin vain siksi, ettei niitä muisteta pukea päälle. Haalarit ovat kätevät. Piste.
  • Päiväkodissa/eskarissa ulkoiluun ja sisäilyyn oli ehdottomasti oltava eri housut. Koulussa tilanne on toinen. Meillä suositaan syys- ja lauhkeilla talvikeleillä Reiman softshell -housuja*, joiden alle voi lämpimämmällä säällä pukea ohuemmat tekniset leggingsit* ja kylmemmällä säällä vaikka merinovillahousut.
  • Viime talvet ovat olleet suurilta osin lauhkeita tai pakkasta on ollut korkeintaan muutama aste. Ohuesti vuoratulla välikausitakilla* on pärjännyt hienosti, kun alle on laittanut pitkähihaisen alupaidan ja paksumman neuleen. Koulussa istutaan paljon paikallaan, joten lapselle voi laittaa sisävaatteksikin suhteessa enemmän vaatetta kuin päiväkotiin, jossa liikutaan ja leikitään välillä jopa hikipäässä.
  • Myös puuvillasukan päälle puettavat erilliset villasukat eivät välttämättä toimi koululaisella, joka saattaa hukata sukat tai ainakin toisen niistä alle aikayksikön. Kylmille talvikeleille kannattaa hankkia paksumpia teknisiä sukkia, jotka on meillä ainakin todettu toimiviksi ja lämpöisiksi syksy- ja talvisukiksi.
  • Säät vaihtelevat. Aamulla saattaa sataa, mutta päivällä olla jo kuivaa ja aurinkoista. Päiväkodissa pystyi lapselle pitämään lenkkareiden lisäksi jemmassa myös saappaita. Koulussa tilanne on taas toinen. Kokopäiväsateelle meillä on neiti saanut jalkaansa aamulla saappaat, mutta useimmiten tyttö suosii kenkiä, jotka eivät pientä sadetta ja vesilätäköitä säikähdä*.
Reima* on ollut pari viime vuotta meidän luottomerkki ulkovaatetuksessa. Toki meillä on suosittu muitakin merkkejä, mutta Reiman valikoima on ehdottomasti laajin ja voisin myös väittää, että tällä hetkellä ehdottomasti myös yksi laadukkaimmista merkeistä. Syksyn mallistoa on tullut jo myyntiin ja tänä syksynä omaan silmääni näyttää kivalta oranssi-pinkki-violetti- musta -yhdistelmät. Keräsin pieneen kollaasiin omia Reima suosikkejani tältä syksyltä. Mielenkiintoinen uutuus on hupullinen fleecetakki*, jonka voi pukea myös vaikkapa toppaliiviksi muuntuvan toppatakin alle. 
Värikäs pipo auttaa lasta näkymään liikenteessä. Hyvässä repussa on otettu ergonomiaseikat huomioon ja lisäksi löytyy useita taskuja, joihin voi piilottaa koulupäivän ajaksi kännykän ja avaimet tai vaikka varasormikkaat/rukkaset sekä sukat. Tuotekuvat: Reima.fi
Miltä Reiman koululaistärpit näyttävät? Minkälaisia huomioita olet itse tehnyt koululaisten pukeutumisen suhteen? Vinkkejä?

Reiman alen loppurysäyksessä ovat koot jo kovasti huvenneet, mutta jos joku hankinta vielä kaivelee mieltä, niin sunnuntaihin 2.8. asti on voimassa alekoodi FINALSALE15, jolla saa kaikista jo alennetuista tuotteista 10% lisäalennuksen ja ilmaisen toimituksen Reima-verkkokaupassa*. 

*Mainoslinkkejä.



Instaheinäkuu ja arvonnan voittaja

$
0
0
Ihan ensin täytyy todeta, että kesä tuntuu aina menevän nopeasti, mutta tänä vuonna heinäkuu on tuntunut puuduttavan pitkältä. Sateisella ja kolealla säätilalla saattaa olla osuutta asiaan. Samoin sillä, että olen ollut loman jälkeen nyt töissä kolme viikkoa, joista kaksi on ollut kuusipäiväisiä työviikkoja ja yksi normaali viisipäiväinen. Ihan kuin alkaisi hiljalleen tuntua jossain...

Ennen kuin mollaan heinäkuun ihan lyttyyn, täytyy kuitnekin muistaa, että kaksi ensimmäistä viikkoa olin kuitenkin lomalla ja ensimmäinen viikko oli jopa varsin mukava lämpöaaltoineen. Retkeilimme paljon lähiympäristössä. Täytyy todeta ainakin, että lähitienoon sorsat tuli ruokittua ihan pulleiksi, tyttö kastoi talviturkin Viikinsaaressa Pyhäjärvessä ja uiskentelua jatkettiin omalla lähirannalla. Heinäkuun alun jälkeen ei olekaan sitten paljon tarvinnut uimapukua, eikä sen enempää hellevaatteitakaan esille kaivella.
Tyttö on viettänyt viimeiset kolme viikkoa suurimmaksi osaksi mökillä mummon ja papan kanssa. Ilmeisen kivaa on ollut, vaikka mökillä onkin kaikenmaailman itikoita ja paarmoja, muurahaisia ja öttiäisiä. Nyt mökkeily on ohi tältä erää ja pehmeä laskeutuminen arkeen alkaa. Johan ne koulutarvikkeetkin saa taas kohta kaivella esille.

Heinäkuussa on myös herkuteltu, vaikkakaan ei niin paljon kuin lomalla. Loman jälkeen kärvistelin kaksi päivää samankokoisissa työhousuissa kuin ennen lomaa ja lopulta oli pakko myöntyä ja vaihtaa tilalle kokoa suuremmat. Jos vaikka syksymmällä mahtuisi taas siihen alkuperäiseen kokoon?

Heinäkuun Livbox alkukuusta ilahdutti jälleen. En muista, esittelinkö sitä sen tarkemmin täällä blogissa, mutta Lumenen jalkarasva on jokailtaisessa käytössä ja Acon päivävoide on tulossa säännölliseen käyttöön ihan pian. La Roche Posayn Lipikar -voidenäyte on loppuunkäytetty. Se sopi erityisen hyvin tytön kesäkuivalle iholle.

Harvoin tulee julkaistua mitään työpaikalta, mutta tässä kuussa repäisin, kun oli ihan pakko. Heinäkuu on suht hiljainen kuukausi, koska suuri osa alueen näytteenottopisteistä on suljettuna. Kesäsijaisella on taiteellista näkemystä ja hän väkersi pakkausmateriaaleista ja viilipurkeista työpisteeseemme lemmikkiporsaan, joka on ilahduttanut niin lomallelähtijöitä kuin lomalta palaajiakin. Töissä saa välillä olla ihan kivaakin! Rehkitään sitten niska limassa ja naama nurin käänneetynä sitten syksymmällä.
Ígló&Indí -paidan arvonnassa voitti nimimerkki ninnu-83. Onnittelut! Olen laittanut hänelle sähköpostia. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olin yllättynyt suuresta mielenkiinnosta, vaikka palkinto olikin sellainen, joka rajasi osallistujia (koko, väri jne.) Toivottavasti uusi omistaja kokee paita päällään paljon hyviä hetkiä!

Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse taidan seuraavaksi painaa tyynynkuvan poskeen ja sen jälkeen nauttia huomenna viikon ainoasta vapaapäivästä.

Molo Kidsin syksyä drop 2

$
0
0
Siinä, missä Rodinit tulevat kauppoihin ryminällä ja isoon ääneen, tekevät Molot sen hieman hillitymmin. Molo Kidsin syksyn drop 2 on vasta saapumassa moniin nettiputiikeihin ja melko hillytyltä näyttää mielestäni koko dropsi.
Kuvat: http://www.littlesunflowers.com/molo-autumn-winter-2015.html
Synkkää tummaa sävyä piristettynä mutamalla väriroiskeella. Oma suosikkini tästä kakkos erästä on ehdottomasti lumieläimet- sekä leopardi ja koivu -printit. Myös nukkuvat eläimet on omassa synkkyydessään kiehtova ja printti täytyisi nähdä ehkä livenä, jolloin se voisi herätä henkiin ihan eri tavalla kuin kuvissa. Sama ilmiö toituu poikien maa ja avaruus -printissä.

Selkeämpää linjaa edustavat posliinikissa-, lentokenttä sekä jääkarhu -kuosit. Animal Camo -kuosia en ensin ymmärtänyt ollenkaan, kun eläimet ovat siinä vinksin vonksin. Printin nimeä vilkaistessani oivalsin idean. Maastokuosi, joka on muodostettu eläinten kuvilla, saattaa ehkä toimia!

Ehdottomasti pelottavin ja omasta mielestään rohkeisiin ja isoihin pikkupoikiin vetoavin kuosi saattaa ehdottomasti olla Kuuhämähäkki ja avaruusraketti -printti. Omasta mielesäni se on kammottava ja jos joku pikkuihminen tulee kyseinen paita päällään sitä minulle esittelemään, voi hän olla varma, että onistuu nostamaan niskavillani pystyasentoon.

Suureksi yllätyksekseni Diva Pink -värinen leopardinkatse -paita ei aiheuttanut minkäälaista innostumista. Liian pinkki meille! Vielä vuosi sitten en olisi uskonut itseni kirjoittavan noin sitten alkuunkaan.

Millaisia tuntemuksia kakkos kuorma sinussa herättää? Menikö joku näistä ostoslistalle?

Värikynien rahinaa ja mielen tyhjentämistä (+Arvonta)

$
0
0
Koska kaikki muutkin, niin minä myös!

Inhosin jo lapsena värittämistä ja värityskirjoja. Piirtelin kyllä mielelläni, mutta en tiennyt mitään tylsempää kuin värityskirjojen kanssa puuhailun. En ole koskaan ollut näpertelijä. Suuret linjat ovat oma juttuni. Olen myös nykyään onnekseni sellaisessa työpaikassa, jossa en koe stressitasoni nousevan kuin hetkittäin ja töitä ei todellakaan tarvitse kantaa mukana kotiin työpäivän päätyttyä. Seuraavalle päivälle jää selvitettäviä asioita silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti ongelmat pystyy ratkomaan yhden työpäivän aikana.

Aikuisten värityskirjat ovat olleet jo jonkin aika kuuma juttu. Facebookissa kaverit ovat hehkuttaneet koukuttuneensa värittämiseen, blogeissa on esitelty yhtä sun toista värityskirjaa ja hehkutettu onnentunnetta ja rentoutumisen fiilistä, joka värittämisestä tulee. Olen innostujatyyppiä, joten niinpä innostuin itsekin kokeilemaan -lapsuuden värityskammosta huolimatta.

Olin niin innoissani, että tilaamani värityskirja odotti postissa noutoa ainakin viikon päivät. Kun sain värityskirjan viimein noudettua, se odotti paketissa avaamista monta päivää. Kun sain paketin auki, värityskirja odotti innokasta värittäjää keittiön pöydällä ainakin kaksi viikkoa. Yhtenä lämpimänä iltana värityskirja pääsi käymään kanssani parvekkeella, mutta mukaan tullut puhelin vei silti voiton ja räpläsin sitä tarttumatta värityskirjaani ollenkaan.

Parina iltana olen kuitenkin onnistunut irrottautumaan puhelimesta, iPadista, tietokoneesta ja muista elämääni surkastuttavista laitteista. Olen lainannut tytöltä värikynät ja suunnannut tyhjentämään ajatuksiani värityskirjani parissa. Värittäessä ajankulu katoaa. Värit vievät mennessään ja jonkin ajan kuluttua huomaan keskittyneeni värittämiseen täysillä. Voin innostua jostakin kuvasta, värittää sitä hetken, mutta voin myös antaa itselleni luvan kyllästyä väritettävään kuvaan ja valita seuraavan.

Aikuisten värityskirjoja ovat hehkuttaneet myös aivotutkijat. Yksitoikkoinen tekeminen on hyvästä ja vapauttaa aivojen resursseja. Mieli kirjaimellisesti tyhjenee ainakin hetkellisesti. Itse koin pitkään vaivanneen pahantuulisuuden helpottavan ja ajatuksien ajautuneen uusille urille. En tiedä, tulenko koskaan täysin hurahtamaan tähän uuteen villitykseen, mutta se täytyy todeta, etten enää kokenut värittämistä niin turhauttavana ja inhottavana touhuna kuin lapsuudessa. En osaa kutoa, enkä tehdä muitakaan käsitöitä. Neulan käteen saadessani osaan ottaa sillä vain verinäytteen, joten ehkä värittäminen voisi olla puuha, josta voisin innostua silloin tällöin rentoutumismielessä. Jos blogissa on hiljaista niin tiedätte, että siellä se Kati taas vaan värittää kaiket illat.

Arvonta:

Syy siihen, ettei värityskirjapaketti mahtunut postiluukusta oli siinä, että tilasin niitä kaksin kappalein. Toisen saa siis joku teistä!

Arvon siis yhden Kirke Muhosen Mindfulness -värityskirjan kommenttia jättäneiden kesken. Onko aikuisten värityskirjat tuttuja? Suosikkivärityskirjasi?

Extra-arvan saa tällä kertaa siitä, että tykkää Ei ihan vielä -blogista facebookissa tai liittymällä/olemalla jo viralliseksi lukijaksi Googlen lukijaraatiin (oikea sivupalkki "Liity tähän sivustoon"). Ilmoitathan kommentissasi arpojesi määrän.

Anonyymit muistakaa erottuva nimimerkki ja sähköpostiosoite nopeuttaa ja helpottaa aina huomattavasti voittajan tavoittamista. Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 16.8. klo 24:00 asti. Suoritan arvonnan 17.8. alkavalla viikolla. Onnea arvontaan!

Takaisin kouluun!

$
0
0
Täällä se alkoi tänään ja muuallakin tämän viikon aikana. Koulu! Tänä vuonna homma kävi helposti, mutta vuosi sitten jännitin ekaluokkalaisen kanssa koulun pihalla ja nieleskelin itkua, kun opettaja ilmoitti kylmän tylysti, että lapsen voi noutaa koulun pihasta kello kaksitoista...

Lähiön aamut ovat täynnä rallikuskeja, joten turvallisen koulutien alkuun tarvitaan (ainakin äipän mielestä) myös saattaja. Tytön koulureitti on suunniteltu yhdessä siten, ettei se kulje lähiön vilkkaasti liikennöityä pääkatua pitkin. Tällöin tyttö välttyy myös tienylitykseltä paikassa, jossa kiireisimmät pitävät hidastetta vain hyppyrinä, eikä pienen kulkijan tarvitse tietä ylittääkseen osata tulkita neljästä suunnasta tulevien autokuskien aivoituksia. Matkalla on silti kaksi tienylitystä ja seudun kaahareita katsellessani on käynyt kyllä muutaman kerran maalle muutto mielessä. Tosin omat ongelmansa ovat toki sielläkin, kun koulureitti saattaa kulkea autotien piennarta pitkin ja pahimmillaan matkakin on useita kilometrejä.

Itse odotin koulun alussa aina eniten sitä, kun opettaja jakoi jokaisen pulpetille uudet koulukirjat. Oman alakoulutaipaleeni keskivaiheilla, 90-luvun alun lamavuosina koulukirjoja alettiin kierrättää lapselta toiselle. Muistan, kuinka pettyneitä olimme, kun meille omaksi luvatut hienot karttakirjat kerättiinkin pois ala-asteen päättyessä. Kierrättäminen on toki järkevää, mutta herättää myös kysymyksiä innokkaassa päällystäjä-äidissä. Kannattaako kirjaa, joka on ollut jo käytössä yhdellä lapsella päällystämättömänä, enää päällystää ollenkaan? Tytön "uuden" lukukirjan kulmat ovat lievästi sanottuna kärsineen näköiset. Toisaalta kirjan pitäisi nimitarran perusteella kestää tytön jälkeenkin vielä kolmella oppilaalla. Säälin jo valmiiksi seuraavia! Katselin jo netistä, paljonko maksaisi hankkia tytölle ihan uusi kirja omaksi. Myönnän, että olen kirjojen suhteen hysteerisen tarkka. Ei ruttaantuneita kulmia, ei suttuja, eikä edes merkintöjä kirjan reunoihin, kiitos!

Millaisia mietteitä koulun alku on teillä herättänyt? Joko on päästy harrastamaan päällystämistä?

Korkeasaaressa

$
0
0
Sitä helposti luovuttaa, että kesä on ohi, kun arki palaa kuvioihin. Meillä oli kuitenkin vielä tähän loppukesään suunnitteilla (ainakin) yksi retki, koska voitin Taikasaappaat -blogin arvonnassa Amazonia dvd:n, jonka mukana tuli lastenlippu Korkeasaareen. Kuluva elokuu on ollut säiden puolesta niin upea, ettei oikeaa viikonloppua ole tarvinnut erikseen valikoida. Sinne vaan!

Lauantaiaamun sää näytti täällä Tampereella juuri hyvältä eläinten liikkumisen suhteen. Taivas oli pilvinen ja lämpötila lähenteli vasta 17 astetta. Pakkasimme mukaan evästä ja pitkää hihaa. Helsinkiä kohti ajellessa pilvet kuitenkin katosivat taivaalta ja tilalle tuli vähän turhankin lämpimästi lämmittävä aurinko. Moni muukin oli keksinyt lähteä samana päivänä Korkeasaareen. Jonossa mentiin ja jonossa tultiin.

Pari vuotta sitten teimme retken Ähtärin eläintarhaan. Onhan Korkeasaaressa toki enemmän nähtävää, mutta täytyy kyllä todeta, että Ähtärissä viihdyin silti paremmin. Ähtärissä seurattiin pääsääntöisesti yhtä reittiä, jonka varrella eläimet tulivat nähtäviksi. Ruuhkasta ei ollut tietoakaan pieniä sumia lukuunottamatta, koska reitti veti ihmisiä kokoajan eteenpäin. Korkeasaaren eläintarhassa ruuhka oli jatkuvaa ja kaikki eläimet nähdäkseen pitää sompailla reittejä osittain edestakaisin. Askelia tuli otettua päivän mittaan paljon (ei ehkä kuitenkaan huono), vettä kului ja hikeäkin vuodatettiin...

Kissa- ja muista yöeläimistä suurin osa makasi ruomana tai niitä ei näkynyt näin aurinkoisella säällä ollenkaan. Tiikeri lekotteli auringossa aluksi jalat kohti taivasta, mutta innostui myös lopulta liikehtimään ja poseeraamaan kamerakansalle.
"No niin, ottakaa nyt hyvät ihmiset ne kuvat äkkiä ja häipykää! Tässä koko päivää ole aikaa poseerata!"
Ilahduttavaa oli se, että todella monen aitauksen kohdalla oli tietoa siitä, että kevään ja kesän aikana oli syntynyt paljon pienokaisia. Pienet eläinvauvat ovat aina söpöjä katsella. Kameli laukaisi meitä kohden papanasarjatulen ja kuhertajagaselli ihmetytti sirokokoisuudellaan.
Kanalassa kukko kiekaisi kunnon serenaadin iltapäivän kunniaksi. Kuningasmerikotka näytti pahaa silmää karahkansa latvasta. Ei ollut kaverilla taivas rajana, vaan häkki.

Karhujen näkemistä odotimme kovasti ja näimmekin kaksi. Toinen veteli sikeitä "luolassaan". Eräs pikkupoika kyllä opasti kovaan ääneen meitä, ettei se mikään luola ole. No ei kai betonista tehtyä suojaa voi sanoakaan kuin korkeintaan lepobunkkeriksi. Toinen karhuista vilvoitteli vedessä ja puhalteli kuplia kuonollaan veden alle. Huvinsa kullakin! Odottelimme pitkään, olisiko karhu noussut vesisammiostaan poseeraamaan ja ravistelemaan turkkiaan, mutta lopulta auringospistoksen uhatessa ja kymmenien vesikuplapuhaltelujen jälkeen päätimme lähteä katsomaan villisikojen tonkimistouhuja.

Osan trooppisesta talosta kiersimme vahingossa vastakarvaan. Anteeksi kanssaeläjät siis tyhmyytemme. Ruuhkassa seurasimme muita ja eksyimme sisään vääristä ovista. Totesimme, että sammakot, käärmeet, kilpikonnat ja liskot ovat naamioitumisen maailmanmestareita. Aikansa, kun katseli, saattoi nähdä vilahduksen tuimasta katseesta tai suomuisesta panssarista. Mangusti-poikue oli suloistakin suloisempi.

Päivä oli kuuma, lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja ruuhkainen. Näimme paljon eläimiä, mutta paljon jäi lämpimän ja aurinkoisen sään takia myös näkemättä, vaikka joka "kojulla" mielestämme kävimmekin. Korkeasaaren eläintarha on kiva paikka, kun vain kuumana kesäpäivänä muistaa varata riittävästi juotavaa mukaan ja jalkaan hyvät kengät, jotka eivät hierrä. Fiksu eläinbongari myös ehkä suunnittelisi retkensä paremmin tutustumalla etukäteen esimerkiksi eläinten ruokinta-aikoihin ja muihin aikatauluihin.

Uusi, aivan upea Silverjungle syksy/talvi 2015 mallisto

$
0
0
Sain muutamia päiviä sitten sähköpostiini jokusen kuvan tänään julkaistusta Silverjunglen syksy/talvi 2015 mallistosta, joka näyttää aivan mielettömän upealta. Mallisto täydentyy vielä kauden kuluessa, joten kannattaa seurata Silverjunglen kauppaa sekä facebookia ahkerasti. Nettikaupan lisäksi mallistoon voi tutustua toki myös kotimyyjien kautta.
Kuvat: Silverjungle
Ihan ensin kiinnitin huomioni uuteen upeaan naisten mallistoon. Valikoimasta löytyy frillaa, raitaa ja todella toimivan ja kauniin näköisiä yksityiskohtia. Omia suosikkejani ovat kietaisumallinen paitapusero sekä pitkä trikooneuletakki, jotka muuten lähtivät tilaukseen heti, kun pääsin töistä kotikoneen ääreen. Tilausruuhkan takia toimitusaika verkkokaupassa on tällä hetkellä useampi viikko, mutta hyvää kannattaa odottaa!
Kuvat: Silverjungle
Silverjunglen mallistoissa on aina mahtavaa myös se, että myös äippä pääsee halutessaan samistelemaan lasten kanssa. Erityisherkkua on samistella pipoilla ja muilla asusteilla, mutta myös paidoilla, topeilla ja neuleilla.
Kuvat: Silverjungle
Kun keräsin mallistosta omia suosikkejani, huomioni kiinnittyi erityisesti tietysti tyttöjen vaatteisiin. Uutuuksista löytyy monenmoista herkkupalaa. Syksyn ja talven mallistossa on tietysti paljon hillittyjä värejä, mustaa ja valkoista. Ilahduin myös siitä, että mallistosta löytyy hienosti sommiteltuja ja yksityiskohdilla täydennettyjä, suloisia väriläiskiä. Erityisen ihastuttavilta näyttävät kuvioneuleleggarit. Tykkään!
Kuvat: Silverjungle
Eihän näihin voi kuin rakastua! Vai mitä? Joko meni montakin vaatetta hankintalistalle?
Mukavan ihastuttavaa loppuviikkoa!

Minuuttileipä (Ja arvonnan voittaja)

$
0
0
Seurasin tänään ihmeissäni, kun työystävä kokkasi jotakin kummallista kahvitauolla. Hän sekoitti pienessä kulhossa kaurahiutaleita, siemeniä ja marjoja, maustoi ripauksella suolaa ja kertoi, että myös hunaja tekee hyvän maun tähän leipomukseen. Lopuksi seoksen joukkoon rikkui kananmuna ja sötkötyksen jälkeen teos muovautui kakkuseksi kulhon seunamille. Ihan lopuksi koko komeus päätyi minuutiksi mikroaaltouuniin. Minuutin mikroilun jälkeen tämä kummallinen seos oli muuttunut minuuttileiväksi, jonka pystyi halkaisemaan ja täyttämään ihanaksi ja nopeaksi välipalaksi.

Olihan tätä kummallista leipää pakko kokeilla heti kotona. Kuiva-ainekaapin antimet olivat vähän niukanlaiset, mutta pikakaurahiutaleita löytyy aina sekä jonkin verran päiväyksen ylittäneitä kauraleseitä. Omaa minuuttileipääni terästin goji-marjoilla, kun muutakaan en tähän hätään löytänyt. Haaveilin kyllä pähkinärouheesta tai edes kurpitsansiemenistä.

Minuuttileipä

  • 1 dl töönäaineita (kaurahiutaleita, leseitä, pähkinärouhetta, marjoja, siemeniä tms.)
  • Halutessasi voit lisätä tilkan myös hunajaa.
  • Ripaus suolaa.
  • Riko joukkoon kanamuna.
  • Sekoita tasaiseksi.
  • Kasaa seos leipäkeoksi kulhon kulmaan.
  • Pistä koko komeus mikroaaltouuniin täydelle teholle 1 minuutiksi.
  • Halkaise lämmin leipä ja täytä haluamillasi herkuilla (juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia...)
Itse löysin leivän väliin jääkaapista tänään vain suolakurkkua ja juustoa. Sen verran täyttävä leipä oli, ettei tarvinnut mitään muuta syödäkään. Yllättävän hyvää!
Kuuma, vastavalmistunut minuuttileipä paperinmutkassa kera juuston ja suolakurkun. Nam!
Onko minuttileipä tuttu juttu vai olinko ainoa, joka sai tänään hämmästyä? Kiitos Tuulalle minuuttileipävinkistä!

Värityskirja-arvonnassa arpaonni suosi maatuskaa. Onnittelut! En löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen ei.ihan.viela@gmail.com, jotta saan värityskirjan postin matkaan. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Pyykkipäivä (ja alevinkki)

$
0
0
Pyykkääminen on ainoa kotityö, jota teen todella mielelläni. Täytän pyykkikoneen, pistän sen laulamaan ja heitän jalat sohvalle tai rojahdan tietokoneen ääreen. Taustalta kuuluu  pesukoneen rytmikäs linkous tälläkin hetkellä. Meillä on pyykkipäivä harvase päivä.

Joku aika sitten aloin pohtia pyykinpesuainevalintojani. Suosin tytöllä usein vaatteita, joilla on rahallista arvoa myös eteenpäin myytynä. Kuvittelin, että meidän käyttämät Omot ja Bio Luvilit olivat mietotuoksuisia, eivätkä haittaa vaatteen seuraavia käyttäjiä. Sain kuitenkin palautetta, että meiltä hankituissa vaatteissa on voimakas pesuaineen tuoksu, joka ei meinaa lähteä vaatteesta edes uudelleen pesuilla saatika päivien tuulettelulla. Olin kummissani. Omasta mielestäni meidän puhdas pyykki tuoksui vain puhtaalta ja hyvältä, omaan nenääni ei siis oikeastaan miltään. Toinen taas sai samasta "ei miltään" tuoksusta kauhean migreenikohtauksen ja hengen ahdistusta. Asiallehan oli pakko tehdä jotain.

Ensin vaihdoin pesuaineet osittain tuoksuttomiin. Sitten hurahdin ihan täysin ja kokeilin pesupähkinöitä*. Pesupähkinät ovat syömäkelvottomia ja niiden pesuteho perustuu saponiiniin, joka liukenee veteen yli 30 asteessa ja toimii luonnollisena pesuaineena. Pesupähkinät laitetaan pyykin sekaan koneeseen pienessä kangaspussukassa. Ekan koneellisen pesin kolmella pähkinänkuorella, mutta sillä määrällä miehen paidat haisivat pesun jälkeen edelleenkin miehelle. Lisäsin kuorien määrän kaksinkertaiseksi ja johan alkoi määrä riittää pyykin raikastamiseen. Samoja pähkinöitä voi käyttää niiden kuivuttua pariinkin kertaan. Itse olen kyllä vaihtanut pähkinät uusiin kahden pesukerran jälkeen.
Pesupähkinät pesevät hellävaraisesti, eikä pyykki taatusti tuoksu voimakkaan tuoksuiselle pesun jälkeen.
Pesupähkinät toimivat hyvin, kun vaatteissa ei lapsen kasvettua suurinpiirtein sisäsiistiksi ole enää valtavasti ruoka tai muita värjääviä tahroja kuin satunnaisesti. Kunnon tahroille pesupähkinät nimittäin eivät yksinään pärjää. Pesupähkinäiden apuna tahroille onkin hyvä käyttää muita tahranpoistoaineita, kuten sappisaippuaa*.

Ihan pelkkänä pähkinänä en ole kuitenkaan hurahtamiseni jälkeenkään ollut. Välillä tuntuu, että vaatteet pitää pestä vähän tujummilla, mutta ehdottomasti tuoksuttomilla pesuaineilla. Kestänee silti kauan, ennen kuin tytön kaikki vaatteet ovat eteenpäin myytäessä tuoksuttomia. Suunta on kuitenkin oikea. Vielä pari kuukautta sitten sain hyvän väittelyn aikaiseksi aiheesta "kyllähän puhtaan pyykin nyt pitää tuoksua kunnolla". Tänään haiston bussissa ekaa kertaa, kuinka joku haisi voimakkaasti pesuaineelta. Ja oliko tuoksu mielestäni miellyttävä? No, ei.
Pesupähkinät eivät juuri vaahtoa.
Tähän loppuun on ihan pakko vinkata, että  Hyvinvoinnin.fi*, Suomen suurin terveystuotteiden verkkokauppa tarjoaa elokuun loppuun asti koko valikoimastaa 15 % alennuksen koodilla ELOALE. Rekisteröityneille asiakkaille on tarjolla aina hyviä tarjouksia ja nyt kuun loppuun asti vaikka ne pesupähkinät ja sappisaippuat on nyt mahdollista hankkia entistä edullisemmin. Arvaa kuka pisti jo tilausta vetämään?

Raikkaantuoksuista alkanutta pyykkäysviikkoa!

*Postauksessa on tähdellä merkittyjä kumppanuusmarkkinointilinkkejä.

Elokuun tököttivinkki -testissä puhdistusvaahtoja

$
0
0
Ihoni on pintakuiva, mutta toisaalta varsinkin kesäisin iho rasvoittuu helposti T-alueelta ja nassu kiiltelee usein kuin öljyämisen jäljiltä. Talvisin suosin usein kasvojen pesussa maitomaisia puhdistustuotteita, mutta keväästä syksyyn suosin puhdistusvaahtoja, jotka edesauttavat ihon pysymistä suunnilleen mattapintaisena yhdessä hyvin valittujen voiteiden kanssa.

Kokeilunhaluinen tököttiharrastaja saattaa löytää varastoistaan useammankin vaahtopesun ja itse onnistuin haalimaan näkösälle neljä eri valmistajan tuotetta vertailuun. Tämän hetken trendi tuntuvat olevan luonnonkosmetiikkatuotteet. Pitkään pidättelin, mutta innostuinhan se minäkin viimein kokeilemaan.
Vaahtoavissa pesuaineissa on ihanan pehmeä koostumus. Pullossa nesteenä oleva puhdistusaine muuttuu vaahdoksi suuttimesta ulos tullessaan. Vaahtoavat pesuaineet ovatkin melko riittoisia. Vaahtoavat pesuaineet ovat kohtalaisen tehokkaita putsareita myös vesiliukoiselle meikille, mutta puhdistus kannattaa viimeistellä vielä kasvovedellä.
Pisimpään käytössäni on ollut Avonin Nutra Effects Refreshing -puhdistusvaahto. Olen ollut Avonin kauneuskonsultti vuodesta 2008 ja tuotteet ovatkin kuuluneet kylppääriini siitä asti. Avonin tuotteet uudistuvat usein ja meneillään olevat trendit näkyvätkin hyvin nopeasti brändin tuotteissa. Nutra Effects -sarjan tuotteet ovatkin siis saippuattomia, sopivat herkällekin iholle, ne on allergiatestattu, eivätkä sisällä parabeeneja tai väriaineita. Koostumuksen puhdistusteho tulee kasvipohjaisista aineista. Tuote tuoksuu miedosti, mutta miellyttävästi ja puhdistusteho meikkiä vastaan on ehdottomasti joukkion paras. Tämä on tuote, joka tulee löytymään (todennäköisesti välillä uudistuen) pesuainehyllystäni vielä pitkään. Iho jää pesun jälkeen miellyttävän tuntuiseksi ja voiteet paremmin vastaanottavaksi.

Toisiksi pisimpään käytössäni puhdistusvaahdoista on ollut Dermosilin Vitamin E -puhdistusvaahto. Tykästyin jossakin vaiheessa myös saman sarjan voiteisiin ja seerumiin. Sarjan hypohajusteinen tuoksu miellytti alkuun kovasti. Puhdistusvaahdon koostumus on testisarjan vetisin ja puhdistusteho keskikastia. Iho jää puhdistuksen jälkeen kuitenkin miellyttävän tuntuiseksi, sisältäähän tuote E- ja B- vitamiineja sekä merileväuutetta. Tuotteen glyseriini huolehtii erityisen miellyttävällä tavalla ihon kosteutuksesta. En yhtään ihmettele, että tämä on yksi Dermosilin pitkäaikaisemmista TopSeller -tuotteista. Kaiken hyvän lisäksi läpinäkyvä, vaaleanpunaista nestettä sisältävä pakkaus näyttää kylpyhuoneessa yllättävän kivalta.
Madara syväpuhdistava vaahto*, Cattier Paris puhdistusvaahto*, Avon Nutra Effacts puhdistusvaahto, Dermosil Vitamin E puhdistusvaahto
Luonnonkosmetiikan tuotteita on hehkutettu niin paljon blogeissakin viime aikoina, että pakkohan näitä "vihreitäkin" kasvojenpuhdistustuotteita oli päästä kokeilemaan. Cattier Paris puhdistusvaahdon* koostumus on ihanan pehmeä. Tuote tuoksuu "vihreältä", yrttisen raikkaalta. Pesutehosta en ole täysin vakuuttunut, mutta suunnitelmissa on hankkia kasvoharja, jonka kanssa tämä pesuaine voisi toimia täydellisesti. Iho jää tämän vaahtopesun jäljiltä ihanan pehmeäksi. Jälkituntuma on ehdottomasti tämän testiryhmän parhaita.

Madaran syväpuhdistava vaahto* on itselleni uusin tuttavuus ja olenkin ehtinyt käyttää sitä vasta muutamia kertoja. Olen silti varsin tykästynyt, sillä tuoksu on raikas, mutta lempeämmän vihreä kuin Cattierin tuotteessa. Pesuteho voisi myös olla parempi kasvoharjan kanssa, mutta iho jää pesun jäljiltä ihanan pehmeäksi. Siankärsämöuute ilmeisesti tekee ihmeitä iholle. Tuote lupaa säädellä kasvojen öljyisiä- ja rauhoittaa kuivia alueita.

Tallaisia täällä siis on vaahdottu viimeaikoina. Mites siellä? Onko joku näistä tuotteista tuttu? Mikä on ehdottomasti maailman paras kasvojenpesuaine?

*Kumppanuusmarkkinointilinkkejä.

Instaelokuu

$
0
0
Elokuu on ollut Instagramin puolella hiljaisempi kuukausi. Arkea ja aikatauluja on kai helppo syyttää tästäkin?

Kuukausi alkaa oikeastaan aina siitä, kun kyseisen kuun Livbox saapuu. Elokuun kosmetiikkaylläri oli mahtava. Tykkäsin kaikista tuotteista. Nyt on taas hiukset hellitty, nassu rasvattu ja kainalot dödötty... Kynnetkin lakkaisin silloin tällöin, jollei työnantaja katsoisi asiaa pahalla.

Ennen koulujen alkamista neiti hankki sopivasti vähän turhan pitkän rantalutrailun päätteeksi itselleen kunnon räkätaudin. Toinen koulupäivä menikin sitten lopulta kotona lepäilyksi. Koulujen alku meni tytöltä muuten ihan rutiinilla. Tokaluokkalainenhan on jo lähes konkari. Vielä, kun itsekin oppisin luottamaan siihen, että tiet ylitetään rauhallisesti ja ajatuksen kanssa. Toisaalta, en kai olisi kunnon äiti, jollen olisi aina huolissani.



Oikeastaan jo heinäkuun puolella fiilistelin ja vinkkailin blogissakin Reiman syysuutuuksista koululaisille ja jaoin meillä hyväksi todettuja vinkkejä syyspukeutumiseen. Kyseinen postaus tehosi ainakin itseeni ja olenkin hankkinut tytölle setin Reimaa. Oranssia Reimaa! Sovituskuviakin saadaan blogiin asti, kunhan saan neuvoteltua tytön kanssa kuvausaikatauluista ja palkkioista. Minulla on käytössäni nykyään aika kiireinen malli, joka osaa myös neuvotella palkkioistaan.

Vaikka arkeen siirtyminen kesän jälkeen ottaakin lujille, päädyimme yhtenä viikonloppuna ajelemaan Korkeasaaren eläintarhaan. Apinalinnassa oli hipihiljaista, mutta onneksi oma apinani oli houkuteltavissa banaanilla hetkeksi paikoilleen ja kuvattavaksi. Elokuu on ollut kyllä säiden puolesta ihan mahtava kuukausi. Ei nimittäin paljon tarvinnut säiden perusteella eläintarhaviikonloppua valkkailla. Kaikki hyviä.

Mökilläkin olemme tietysti viikonloppuina poikenneet ja alkusyksyn tunnelmia olen yrittänyt tallentaa luonnossa kameran kanssa. Minä, kun en osaa marjojakaan tallettaa pakastimeen talven varalle, vaan osaan marjastaa ainoastaan kameralla.

Tallainen elokuu meillä. Ainakin noin suurin piirtein.


Mukavaa alkavaa syyskuuta!

Softshell -housujen Suomi-Ruotsi

$
0
0
Jo tytön eskarivuonna innostuin Reiman ulkoiluleggareista (linkki parinvuoden takaiseen postaukseen). Softshell -housut osoittautuivat varsin toimiviksi varsinkin viime syksynä ja alkutalvesta, tytön ollessa koulussa. Housujen materiaali kestää hyvin vettä, mutta "uimahousuiksi" niistä ei ole, sillä saumoja ei ole käsittääkseni teipattu. Aluksi epäilin materiaalin olevan hiostava, mutta luulo on osoittautunut vääräksi. Materiaali hengittää hyvin ja on toiminut myös sisäkäytössä koulussa. Alle mahtuu myös vaatekerros, jonka paksuutta ja materiaalia voi hyvin säädellä sään mukaan. Kylmemmillä säillä tyttö on pukenut softshelliensä alle mielellään merinovillahousut ja lämpimämmällä säällä ovat riittäneet esimerkiksi tavalliset tai tekniset leggingsit. Softshell- housujen sisäpuoli on pehmeästi fleecevuorattu, joten periaatteessa housut tuntuvat mukavilta myös pelkkää ihoa vasten.
Reima markkinoi softshell -housujaan ennen tyttöjen ulkoiluleggareina. Tällä hetkellä myynnissä olevat Idea Softshell -housut eivät ole niin leimatut. Malli sopii sekä tytöille että pojille. Parhaiten ehkä kuitenkin normaali- tai hoikkavartaloisille, sillä malli on jonkin verran kapeampi kuin Polarn O. Pyretin softshell -housuissa. Kuvassa on Reiman viime vuotiset Maia -housut sekä Po.pin softikset koossa 134 cm. Reiman housujen takaosan kuminauha saa housut näyttämään kapeammilta kuin ovatkaan. Housut venyvät vyötäröstä yhtä isoiksi kuin Po.pinkin housut.

Kun viime keväänä kuulin, että myös Polarn O. Pyretin mallistoon tulee tänä syksynä softshell -housut, päätin jäädä uteliaana kuulolle. Maanantaina sitten koitti se päivä, kun viimein pääsin hypistelemään kyseisiä housuja livenä ja päätin lopulta myös ostaa ne saman tien. Housuista on saatavilla kokoja välillä 98-152 cm. 128 cm mittaiselle, pitkähköjalkaiselle tytölle hankin housuista koon 134 cm, joissa haara-lahjemitta on 60 cm. 

Po.pin housut on valmistettu kierrätetystä polyesteristä, ne ovat regular -malliset ja lahkeet on muotoon ommeltu. Iso plussa tulee siitä, että housuissa on säädettävä vyötärö. Säädettävän vyötärön lisäksi housuissa on edessä vetoketju sekä nepparikiinnitys. Nepparit ovat helposti avattavissa ja suljettavissa ja vetoketjussa on reilu, helposti sormiin osuva vedin. Tyttö kiinnitti siihen heti sovittaessaan huomiota ja antoi kehuja renkkaamattomalle kiinnitykselle.
Po.Pin softshell -housujen malli on jonkin verran leveämpi kuin Reiman Softshell -housujen. Vyötärö on kuitenkin erikseen säädettäväksi ja malli sopii myös tanakammille lapsille. Sepaluksen nepparit ja vetoketju on suuniteltu lapsiystävällisiksi. Helppo sulkea ja avata. Polarn O. Pyretin housuissa koon 134 cm haara-lahjemitta on 60 cm.
Kaivoin kaapin uumenista myös jo aiemmin Reiman alesta hankitut Maia softshell -housut. Tällä hetkellä Reiman softshell -housut* kantavat nimeä Idea. Käytännössä ero Maia -housujen ja Idea -housujen välillä on varmasti melko pieni. Housujen malli oli tytölle ennestään tuttu ja hän kertoi tuntevansa Reiman housut enemmän omikseen. Vyötärö ei ole säädettävissä, mutta normaalivartaloiselle tytölle malli on hyvä. Olen pitänyt Po.pin housuja yleensä malliltaan reiluina ja pitkinä, mutta yllätyksekseni Reiman softshell-housut ovat koossa 134 cm varustettu kaksi senttiä pidemmällä haara-lahjemitalla kuin Po.pin vastaavat. Reiman housuja on saatavina tällä hetkellä mustien lisäksi vihreinä ja punaisina. Po.pin housuja ainoastaan mustina. *Kumppanuusmarkkinointilinkki.
Reiman softshell -housuissa on lahkeessa tarranauha, joka helpottaa kapeahkon lahkeen pukemista. Välillä lapsi ei muista kiinnittää lahjetta kunnossa ja nilkat vilkkuvat. Reiman housujen malli on hyvä normaali- ja hoikkavartaloisille. Plussaa tulisi, jos Reiman housujenkin vyötäröä voisi säätää. Reiman housut istuvat nätimmin päällä kapeamman mallinsa ja housujen takaosassa olevann kuminauhan ansiosta.
Tyttö kelpuuttaa käyttöön tänä syksynä molempien merkkien housut. Vielä toistaiseksi on pärjännyt vähän ohuemmilla housuilla, mutta ilmojen kylmetessä pysyvästi alle 15 asteen, softshell -housut pääsevät kyllä nopeasti käyttöön. On mielenkiintoista verrata housujen toimivuutta syksyn aikana käytännössä. Molenpien laatuun luotan täysin, eikä materiaaleissakaan tunnu eroa olevan. Eroa on lähinnä housujen mallissa ja saa nähdä, kumpi toimii vauhtitytöllä lopulta paremmin.

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Kamera kieltäytyi tarkentamasta kunnolla, koska sai ilmeisesti iltakuvauksissa shokkireaktion siitä, ettei valon määrä olekaan enää samaa luokkaa, mitä vielä muutama viikko sitten... Syksy tulee. Hyrrrr.

Joko teillä on softshell -housut jemmasssa? Kokemuksia?

Oranssi on uusi pinkki

$
0
0
Siitä on jo useampi vuosi, kun viimeksi hullaannuin oranssista väristä. Tyttö oli noin 4-vuotias ja silloin halusin yhdistää oranssia ruskeaan ja vaaleanpunaiseen. Nuo värit toimivat mielestäni edelleen, mutta ihan yhtä hienosti toimivat myös tämän syksyn värikaverit; purppuraan taittava pinkki, musta ja harmaa. Tällä hetkellä tytöllä on ikää 8 vuotta ja hän käyttää pääsääntöisesti vaatekokoa 134 cm.
Reimaa kaulasta alaspäin koko tyttö. Pipo on Fredriksonin uutuus Soma jr lippapipo.
Ihastuin jo loppukesästä Reiman uutuuteen, Patchwork fleecetakkiin*. Kuviointi on mielestäni oikein onnistunut ja värit syötävän herkulliset. Kehitin fleecetakkiin sen kuuluisan "Ei ihan vielä" -pakkomielteen eli takki oli saatava heti paikalla. Fleecetakki näyttää livenä vielä upeammalta kuin kuvissa. Meleerattu fleece näyttää sileältä neuleelta. Takki on myös suht ohut, joustava ja kevyt, mutta on samalla pehmeä ja lämmin. Fleecetakissa on myös kiinteä huppu.
Kengiksi kuvausulkoiluun valikoituivat tietysti sävysävyyn vaatetuksen kanssa olevat Wetterit*, jotka alkavat tänä synksynä vaikuttaa jo sopivilta. Keväällä ne tuntuivat tytöstä vielä liian suurilta. Tytön jalassa ovat softshell Maia -housut*, joista postasinkin juuri viime viikolla. 
Pyörittelin päässäni jo viime keväänä ajatuksia untuvaliivistä. Tähän asti tyttö on pärjännyt hyvin ilmankin, mutta onhan sellainen kuitenkin melko hieno. Kun näin Reiman Quietly untuvatakin*, ehdotin tytölle sitä oranssina. Kuvissa olen nähnyt takin myös purppuran pinkkinä sekä mustana, mutta verkkokaupassa sitä näkyy edelleen olevan tarjolla vain oranssina. Tyttö makusteli hetken ja innostui kovasti. Oranssi olikin mahtava valinta, sillä kokonaisuus fleecetakin kanssa on niin hieno, että jopa isimies kiinnitti siihen huomiota. Ilmojen kylmetessä toppaliivi muuntautuu nopeasti takiksi vetoketjulla kiinnitettävillä hihoilla ja samalla myös hupun voi kiinnitellä nepeillä takaisin paikoilleen. Ihan parasta upean värin ja muunneltavuuden lisäksi tytön uudessa kevytuntsikassa on se, että takissa on molemmin puolin vetoketjulliset taskut, joihin voi sujauttaa kännykän ulkoillessa. Pojille suunnattu vastaava untuvatakki/liivi on nimeltään Granne*

Myös tytön sävysävyyn olevat Twig -sormikkaat* ovat Reiman syksyn mallistosta. Vielä ei ole tänne asti yöpakkaset iskeneet, mutta varsinkin aamuisin aletaan jo ohuempia sormikkaita kaipailla. Ulkona tuoksuu jo ihan syksyltä. Aamut ovat sumuisia ja iltaisin on ollut mahtavia oranssinkukertavia auringonlaskun värejä taivaanrannassa. Harmi, ettei juuri sinä iltana ollut iltaruskoa, kun me kuvailimme oranssinsävyisiä vaatteita ulkona.

Iskeekö oranssi? Mikä on tämän syksyn the väri? Meillä se taitaa olla pitkästä aikaa oranssi. Tykkään!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
*Kumppanuusmarkkinointilinkkejä

Päivänasuja ja pikkumurkkuja

$
0
0
Hupsista keikkaa! Reipas viikko ilman blogin päivittämistä hujahtaa näemmä silmien editse tähdenlennon lailla. Arki vie helposti mennessään ja täytyy myöntää, että syksyinen sää on saanut myös kurkun tuntumaan karhealta, vaikkei varsinainen flunssa olekaan päässyt vielä niskan päälle.

Syksy on tuonut tullessaan myös itse kunkin vaatekaappiin jotakin uutta. Tytön kaappiin olen ostanut ihan liian monta "pakkosaada" -vaatetta. Tänään neiti lähti kouluun Papuissaan. Tänä syksynähän Papun Mökkipolulla -mallistossa seikkailee ihania pikkumurkkuja. Murkkutunikan toiseen taskuun on piilotettu suloinen vaaleanpunainen murkku. Aari collegeleggingsit toimivat hyvin kuorihousujen alla sadesäällä lämmittämässä.

Tytön Paput tilasin jo joku aika sitten Aatio O.sta, mutta vaatteet pääsivät käyttöön vasta tänään. Tytön vaatteet ovat kokoa 134/140 cm ja hihoissa ja punteissa riittää kasvunvaraa hyvin koko talveksi vielä vähän alle 130 senttiselle tyttöselle.

Samalla, kun me tytön kanssa ihastelimme ja huokailimme uusille ihanille murkkuvaatteille, mies marssi paikalle ja ilmoitti ykskantaan, etteivät ötökät voi olla murkkuja, koska niillä on kahdeksan jalkaa. Vain hämähäkeillä kuulemma on kahdeksan jalkaa... Ilonpilaaja!

Jo loppukesästä hankin tytölle pari ihanaa paitauutuutta Molo Kidsiltä. Nekin raaskittiin ottaa käyttöön vasta joku aika sitten. Joutsenpaita Reeta on trikoopaita, joka on malliltaan väljempi kuin muut Molon tyttöjen paidoista. Kissapaita Madelyn on puolestaan ihanan pehmeällä harjatulla sisäosalla varustettu collegepaita. Mielikuvasta huolimatta paita ei kuitenkaan ole kovin paksu vaan juuri mukavan kevyt käyttää juuri nyt syksyn viilentyessä.
Tytön Molo Kids -paidat ovat molemmat kokoa 140 cm ja en olisi kyllä uskaltanut hankkia yhtään pienempiä. Nyt hihoissa on juuri sopivasti reiluutta, eikä vaate silti näytä liian suurelta päällä.

Tällaisia päivän kouluasuja tällä suunnalla!

Mitä teille kuuluu?

Syyskuun tököttivinkki

$
0
0
Syyskuun alkupuolella poikkesin töiden jälkeen H&M:lla odottaessani ystävääni kahvittelemaan kanssani keskustan uudehkoon kahvilaan. VR oli yllättäen myöhässä, joten ehdin pyöriä Henkkiksellä vähän pidempäänkin. Naistenosaston kassamyyjä kehotti minua pyörähtämään vielä alakerran kosmetiikkaosastollakin, sillä täysin uudistunut Beauty -osasto oli juuri lanseerattu. Tuotteet ovat kokeneen kunnon kasvojenkohotuksen ja Italiassa valmistetut meikkituotteet ovat kuulemma selvästi laadukkaampia edeltäjiinsä verrattuna. Olin kiinnittänyt kyllä alakerrassa olevaan ihmisvilinään huomiota jo liikeeseen sisään astellessani, mutta en ollut tajunnut sen johtuneen uudesta upeasta tököttiosastosta.
Klassinen huulipuna sävyssä Cream Chestnut, mattapuuteri sävyssä Porcelain, peitevoide sävyssä Ivory, ja musta nestemäinen rajausväri.
Mukaani tarttui muutama koeostos. Päätin ostaa kokeeksi sellaisia tuotteita, joita käytän päivittäin; nestemäinen rajausväri, peitevoide, huulipuna ja mattapuuteri.

Uudelta valmistajalta hankittu nestemäinen rajausväri jännittää aina eniten. Monet tussimaiset rajauskynät kuivahtavat turhan nopeasti, rajausjäljestä tulee epämääräisen suttuinen ja pisteenä iin päälle ne valuvat usein päivänmittaan silmän alapuolelle luoden "kauniin" pandaefektin. H&M:n nestemäinen rajausväri kuitenkin yllätti heti positiivisesti. Rajausjälki on siisti ja tussin kärki tarpeeksi ohut. Väri pysyy yllättävän hyvin koko päivän siinä, minne sen olen piirtänyt ja illalla se lähtee helposti pois sen enempää hankaamatta. Rajaustussi ei ole kuivahtanut parin viikon käytössä yhtään ja jälki, mikä rajauksesta jää, on edelleen musta niin kuin pitääkin. Taisin löytää uuden rajausvärisuosikin.
Yllättävän hyvä nestemäinen rajausväri jää ehdottomasti käyttöön.
Peitevoidetta käytän lähinnä tummien silmänalusten peittämiseen. Tuote on puolipeittävä ja mielelläni kerrostankin väriä kaksi kertaa tarpeeksi peittävän lopputuloksen saamiseksi. Tykkään lopputuloksesta ja käytettävyydestä. En ihmettele, vaikka kyseinen peiteväri päätyisi ostoskoriini myös jatkossa.

Huulipunat vaikuttivat ensikatsomalta räikeiltä, mutta lopulta löysin myös ne nudemmat sävyt, joita itse suosin arkimeikissä. Jos tykkää voidemaisista, pehmeästi levittyvistä peruspunista ilman kikkailuefektejä, niin voin suositella. Omat lempparipunani ovat tällä hetkellä vähän kuivakampia, lievästi metallihohtoisia ja mattapintaisia. Ei tämä klassinen voidemainen punakaan käyttämättä jää.

Mattapuuteri ilahdutti tarpeeksi vaalealla sävyllään iloisesti. Lisäksi nassu pysyy melko hyvin mattana koko päivän, vaikken puuteria lisäisikään päivän mittaan. Toki T-alue alkaa päivän mittaan killeellä, mutta jokatapauksessa olen puuterin tuntumaan oikein tyytyväinen. Ainoa asia, mikä harmittaa on se, ettei puuterin mukana tule vippaa laisinkaan vaan sellainen pitää hankkia erikseen.
Kuvat: H&M Beauty.
Summa summaruna voisin sanoa, ettei Henkkiksen Beauty -osasto ole todellakaan tarkoitettu pelkästään teineille vaan siinä on aineksia myös miellyttämään aikuisempaa ja vaativampaa makua. Monipuolisesta valikoimasta löytää helposti omat suosikkinsa. Itse tulen shoppailemaan tököttejä jatkossakin H&M:n Beauty -osastolta. Olen oikeastaan aika positiivisen yllättynyt!

Onko Henkkiksen uudet tökötit jo tuttuja?
Ps. Ilmainen toimitus kaikille tilauksille verkkokaupasta 4.10. asti koodilla 3143.

Tulevan talven topat sovituksessa

$
0
0
Päivä lyhenee, ilma viilenee ja kai se talvikin sieltä taas viimeistään tammikuussa tulee. Tänään iski illansuussa vesisade, ja sain neidin jäämään sisälle toppavaatteiden sovitussessioon. Muuten tyttöä ei juuri vapaa-ajalla kotona meinaakaan näkyä. Aina viilettämässä ulkona kavereiden kanssa. Hyvä niin!

Toppavaatteiden ja talvisten asusteiden suhteen alkaa näyttää siltä, että tänä syksynä pääsin luistamaan uutuuksien hankinnasta lähes kokonaan. Aluksi olin ihan varma, että viime talvena hankitut Molon Jump -toppahousut koossa 134 cm ovat jääneet pieniksi. Tyttö on kuitenkin kasvanut maltillisesti ja pituudesta niukkaa mallia olevat housut ovatkin tulevaan kauteen sopivan jämptit. Tytöllä on tällä hetkellä pituutta 127 cm. Yksillä toppahousuilla ei kuitenkaan uskalla uutta kautta olla vastaanottamassa, joten hankin neidille Reimalta syksyn clubialekoodin innoittamana Kiddo Lightning -toppahousut* koossa 134 cm. Vielä hieman reilut housut ovat kuitenkin jo pitkäjalkaiselle tytölle ihan pidettävät, joskin pääsevät säännölliseen käyttöön vasta myöhemmin kevättalvella.

Aiemmin syksyllä perkasin tytön kaapista pois selkeästi pieneksi jäänytttä toppaa. Perkuiden joukossa oli ainakin kaksi takkia ja yhdet housut. Parin jemmassa olevan takin sopivaksi toteamiseen tarvittiin tämän päivän sovittelua. En kuitenkaan uskaltanut jättää "pakkosaada" -hankinnaksi muodostunutta Molo Kidsin Pearson Winter Floral -takkia viimetipan hankinnaksi. Onhan kyseinen takki jo monesta paikasta myyty kuitenkin loppuun. Tytön takin hankin yhteistyöalekoodin suotuisalla vaikutuksella Miniq:sta. Tytön takki on kokoa 140 cm ja istuu siis alle 130 cm pitkälle tytölle kapean mallinsa takia varsin kivasti. Toki kasvunvaraakin vielä löytyy ja uskoisin takin olevan vielä paremmin istuva vuoden päästä talvella.
Molo Kids Pearson Winter Floral -takki koossa 140 cm, viime talviset Molon Jump toppahousut koossa 134 cm, sekä Gugguun pipo, johon tuunasimme tupsun jo viime talvena itse.
Viime vuotinen Molon Cathy takki tyttösateenkaarikuosissa tuli hankittua koossa 128 cm ja vähän jännitti, että mahtuuko viime talvena siistimmän takin roolissa eli suht vähällä käytöllä ollut takki enää päälle ollenkaan. Yllätys oli suuri, kun takki meni ketterästi päälle. Tosin kovin paksua vaatetusta Cathyn alle enää tuskin saa ängettyä mukavasti.
Viime talven Cathy girly rainbow -takki koossa 128 cm ja Jump toppahousut edelleen kokoa 134 cm. Pipo  on Molo Kidsiä myös. Kengät ovat jo viime talveksi hankitut Naturinon Rainstep bootsit.
Mikä jännittävintä, tytön kaapista löytyi myös viime talvena jemmaan hankittu Molo Kidsin Pearson takki Zepra -kuosilla koossa 134 cm. Tulevaksi talveksi löytyy siis Moloa koossa 128 cm, 134 cm ja 140 cm. Cathy pienimpänä saattaa joutaa eteenpäin jo ennen kauden päätöskisoja, mutta Zepra menee varmasti koko talven. Tyttö innostui nimenomaan Zepra -takista kaikista eniten ja ilmeisesti se tuntui myös sopivimmalta päällä. Onnittelin muuten itseäni siitä, että olin tämän takin jemmaan viime talvena hankkinut, koska tämän vuoden Zepratakki ei miellyttänyt niin paljon silmää kuin tämä viimevuotinen. Kankaiden laatueroista en osaa toki sanoa vielä yhtään mitään.
Viime talvena jemmatakiksi hankittu Molo Kids Pearson Zepra koossa 134 cm. Hattu Fredrikson.
Tässä vaiheessa voisin sanoa, että kolmellakin takilla varmasti pärjättäisiin koko talvi. Jemmakätköt sen sijaan olivat eri mieltä! Jo parisen vuotta sitten nimittäin hankin jollain superalella jostain, todennäköisesti Booztilta, tytölle Ticketin mustan ilotulituskuosisen takin koossa 134 cm. Viime talvena tyttö vielä hukkui takkiin, mutta nyt näyttää jo selvästi toiverikkaammalta. Takki alkaa olla jo ihan pidettävä, mutta todennäköisesti aktiivisempaan käyttöön pääsemistään se saa odotella kaapissa vielä vuoden verran. Olen silti ihan tyytyväinen, että takki on tullut hankittua, koska kyseisen kuosin jälkeen ei ole yksikään Ticketin takki/kuosi herättänyt minkäänlaisia ostohaluja.
Ticketin ilotulitusta parin vuoden takaa koossa 134 cm. Takki on jo ihan pidettävä, mutta selkeästi reilumpaa mitoitusta kuin Molon kapeamalliset takit. Takki päässee kunnon käyttöön vasta vuoden päästä. Pipo Reima, housut Molo Jump.
Täytyyhän kaupunkilaistytöllä yksi pidempi kaupunkitakkikin olla. Onneksi viimetalvena hankittu Reiman Merga* koossa 134 cm sopii vielä hyvin. Tyttö on kovin ihastunut tähän pidempään ja siistimmän menon takkiinsa, enkä ihmettele. Onhan siinä vyö ja kaikki!
Reima Merga -pidempi untuvatakki, Reiman Kiddo Lightning -toppahousut sekä Fredriksonin hattu.
Ja jottei toppa vain kesken loppuisi, niin seuraavaksi kaivettiin esille vielä pari toppahaalaria. Yhtään toppahaalaria tähän talouteen ei enää osteta. Piste. Viime syksynä vannotin samaa ja tuli hankittua silti kaksin kappalein. Ticketin baggie koossa 128 cm on näköjään aina vain reilun kokoinen. Molon 128 cm Polaris sen sijaan alkaa olla jo todella jämpti. Tyttö sovitti haalareitaan innokkaasti, joten uskoisin niiden vielä kelpaavan hyvin vähintäänkin rymykäyttöön ja oikein kylmille keleille. Haalarin alle on kuitenkin aina helpompi tuunata välikerroksia enemmän kuin kaksiosaisen alle.
Ticketin Baggie ja Molon Polaris koossa 128 cm. Toinen on aina vain suuri ja toinen edelleen nafti :D
Asusteisiinkaan ei ole juuri tarvinnut tänä syksynä panostaa. Vain yhdet Molon Mitzy -kintaat Winter Floral -kuosissa hankin MiniQ:sta yhteistyöalekoodilla. Muuten mennään viime kevään alesta hankituilla rukkasilla ja jo viime syksynä hankituilla toppasormikkailla. Mielenkiintoista on testata, miten Molon uudistuneet rukkaset tulevat käytössä toimimaan. Meillä tosin jo viimetalviset Mitzyt toimivat todella hyvin ja olivat riittävän lämpimät sekä kestävämmät kuin edellisvuotiset.
Tämän vuoden Molo Kidsin rukkasissa on kumimainen vahvike kämmenpuolella. Pihakintaiksi hankin jo viime keväänä parit Villervallan talvikintaat todella edullisesti. Viime vuotiset Molon Mitzytkin ovat vielä hyvässä kunnossa.

Luulisi näillä eväillä pärjäävän talven yli, vaikka tulisi sitten millaiset olosuhteet. Kenkäasioita pitää ehkä vielä vähän pohtia ja sovitella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tytölle menisi viimetalvisista kengistä suurin osa, mutta toisaalta talveen on vielä matkaa ja jalka ehtii ottaa sen kasvuspurttinsa vielä syksyn aikana.

Joko teillä on topat soviteltu ja katsastettu? Tuliko kaappiin paljon uutta?
*kumppanuusmarkkinointilinkkejä

Tee se itse pehmolelu

$
0
0
Tässä blogissa ei juurikaan ole Do it yourself- juttuja nähty. Tämä johtuu ihan siitä, ettei itseäni kiinnosta käsillä tekeminen piirun vertaa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät kaipaa käsilleen mitään ylimääräistä tekemistä. Voin viettää aikaani pelkästään oleilemalla, enkä silti koe pitkästyväni. Luultavasti oleilu on juuri elämäni suurimpia suoloja. Ahdistun, jos jatkuvasti täytyy tehdä jotakin (laiskaksikin saa siis kutsua).

Ihailen silti suuresti muiden kädentaituruutta. Siinä mielessä en ole luovuttanut, ettenkö itsekin voisi joskus oppia tekemään esimerkiksi juuri käsitöitä. Toistaiseksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen, jos neulan käteen saadessani saan otettua sen avulla laadukkaan verinäytteen. (Olen ammatiltani laboratoriohoitaja).

Jokunen viikko sitten tyttö oli käynyt jälleen koulussa kirjastoautolla. Innokkaana hän esitteli minulle lainaamaansa Pehmolemmikit -kirjaa*. Ohjasin tytön kirjan kanssa välittömästi pihan toiselle puolelle mummolaan. Mummolla on ompelukone, kankaita ja asiaan kuuluva koulutuskin vuodelta nakki ja muusi. (*kumppanuusmarkkinointilinkki)
Saanko esitellä: Nietos, pieni jääkarhunpentu -tyttö.
Kaavojen kopioinnin ja kirjan tutkimisen jälkeen pehmolemmikki-asia jätettiin hautumaan. Viime perjantaina tytön ja mummon kalentereista löytyi viimein sopiva rakonen pienelle Diy -hetkelle. Tyttö tosin luotti homman lähes täydellisesti mummon kontolle. Äitinsä tyttö!
Kirjassa pehmolemmikit neuvotaan valmistamaan fleecekankaasta, mutta myös joustofrotee tuntuu toimivan ihan kivasti.
Ko. kirjassa on tarkat ohjeet kaavoineen kaikkineen monen erilaisen pehmolemmikin valmistamiseen. Jääkarhunpentu Nietos vaikutti maallikonkin silmiin yhdeksi helpoimmin valmistuvalta. Kankaita ei Nietosta varten erikseen käyty ostamassa, vaan jääkarhunpentu valmistui mummon varastoista löytyvistä jämäpaloista. Valkoinen kangas on joustofroteeta ja mekko windfleeceä. Täytteekseen jääkarhu sai pumpulia. Nietos sai myös kaulaliinan sekä huomioväriset keltaiset töppöset ja päähineen, jotka tosin taisivat jo leikin tiimellyksessä kadota johonkin.
Pehmolemmikit -kirjassa on tarkat valmistusohjeet pehmolemmikin valmistamiseen. Tytön ja mummon -pehmolemmikkiin ei ole juuri ohjeita lueskeltu. Materiaalit on sovellettu jämäpaloista ja ohjeitakaan ei taidettu pahemmin lueskella. Kaavat ovat sentään kirjasta napattu.

Tyttö on leikkinyt Nietoksella koko viikonlopun ja toki myös nukkunut yöt sen kanssa. Tuntuu, että omatekemä uniikki lelu on ollut tärkeämpi kuin lelut keskimäärin.
Huomenta! Kuvaa ottaessa nauratti, kun tytöllä sattui olemaan sängyssään mummon, tytön vanhoista verhoista, tuunaama pussilakana :D
Löytyykö teiltä itsetehtyjä pehmoleluja tai muita tsi -leluja?

Mukavaa sunnuntaita!

Roosa lokakuu

$
0
0
Virittelin tänään töissä rintapieleeni roosan nauhan. Roosa nauha on rintasyövän vastaisen taistelun symboli kautta maailman. Vaikka tänä vuonna Roosa nauha -keräystä vietetään Suomessa jo 13. kertaa, yllätyin, ettei roosat nauhat ja muut -varsinkin lokakuussakaupoissakin näkyvät roosat hyväntekeväisyyshyödykkeet olleetkaan ihan kaikille kanssa eläjilleni tuttuja juttuja.
Vuoden 2015 Roosa nauhan suunnittelija on Katri Niskanen. Tämän vuoden kampanjateemana on välittäminen -Käsi sydämellä. Katri Niskanen suunnitteli nauhaan kädet symboloimaan auttamista ja välittämistä.
Itselläni on ollut tapana lahjoittaa muutama kymppi vuodessa johonkin hyvään tarkoitukseen. Joka vuosi tulee tietysti hankittua herkullisen vaaleanpunaisia Roosa nauha kampanjan -tuotteita, mutta sen lisäksi päätin tänä vuonna tehdä myös erikseen lahjoituksen Roosa nauha keräykseen. Rintasyöpä koskettaa tavalla tai toisella ihan jokaista -vaikka emme sitä tietysti tahdokaan.

Roosasta pitävän shoppailijan elämä on tehty lokakuussa helpoksi. Moni yritys on ryhtynyt Syöpäsäätiön yhteistyökumppaniksi tuomalla markkinoille mahtavia tuotteita, joita ostamalla saa itselleen hyvän mielen. Jokaisesta ostetusta tuotteesta lahjoitetaan vaihteleva summa Roosa nauha -keräykseen. 

Itse taidan ainakin poiketa apteekin kautta ja hakea Lumene LABin ihanan voideparin kasvoille ja silmänympäryksille. Kotia voisi piristää pitkästä aikaa kukilla ja viikonloppuna kattaa kahvipöytään Vaasan kanelikierrepullia... Mitä roosan värisiä tarpeita sinulla on?
Kuva: roosanauha.fi

Mukavaa loppuviikkoa! Pinkkiä päälle tai ainakin Roosaa nauhaa rintapieleen huomenna, kun on roosa nauha päivä.

Happy Meal -kirjakampanja tulee taas!

$
0
0
Ai, että mitäkö olen puuhaillut viime aikoina? No, eilen iltasella luin ainakin yhdeltä istumalta läpi kahdeksan kivaa lastenkirjaa.

Kuulun viestintätoimisto Cocommsin kautta McDonald'sin blogitiimiin ja blogitiimin tiimoilta postiin tulla tupsahti loppuviikosta kasa laadukkaita pohjoismaisten lastenkirjailijoiden teoksia. Odotettu Happy Meal -kirjakampanja nimittäin käynnistyy jälleen Mäkkäreissä ensi perjantaina, 16. lokakuuta. Kirjakampanjan aikana lastenaterian "leluna" on viikoittain vaihtuva lastenkirja. Tämä on todella odotettu kamppis ainakin meidän perheessämme. Aiemmista kirjakamppiksista meille on aterioiden mukana kotiutunut muutama kirja ja täytyy sanoa, että ne ovat olleet mäkkärileluista ne vaalitummat, tykätyimmät ja huolella säästetyimmät.

Tänä vuonna Happy Meal -kirjakampanjassa ovat mukana seuraavat kirjat, jotka on tuottanut ruotsalainen lasten lukemista tukeva yhdistys Läsrörelsen yhdessä kustantamojen kanssa:

  • Bettyn salaisuus (Alberte Winding)
  • Aatos ja Sofia (Riitta Jalonen & Kristiina Louhi)
  • Tamppi on peikko (Tor Åge Bringsvaerd & Lisa Aisato)
  • Eemeli ja pikku Iidan metku (Astrid Lindgren & Björn Berg)
  • Asmon kivet (Lotta Geffenblad)
  • Niilo ja Nille (Emma Virke)
  • Yö koulusssa (Helena Bross & Christel Rönns)
  • Lentävä kurpitsa (Lennart Hellsing & Svend Otto S.)


Kaikkia kirjoja yhdistää helppolukuisuus ja vallan ihanat ja kauniit, suuret kuvitukset. Kirjoissa on vaihtelevasti tekstiä, osassa enemmän ja osassa vähemmän. Luin kirjat eilen iltapäivällä ensin itse ja tyttö on lukenut kirjoja ahmimalla iltalukemisiksi 3-5 illassa. Sujuvasti lukevalla ei yhden kirjan kanssa kauaa nokka tuhise, mutta selvästi neiti on kirjoista tykännyt. Niissä ei ole mitään pelottavaa, jännittävää tai pahoja unia aiheuttavaa. Tarinana ne soveltuvat jo melko pienillekin kuulijoille ja kuvista nauttivat kaiken ikäiset lukijat.

Aatos ja Sofia ovat ystävykset ja kirja kertoo heidän kesästään, seikkailuistaan ja ensirakkaudesta pojan näkökulmasta kerrottuna. Kirjan tarinat on kerrottu kauniisti ja pienen pojan näkökulma on oikein onnistunut.

Bettyä mietityttää, mitä tarkoittaa olla rakastunut. Onhan se aikuisellekin vaikea kysymys. Bettyn isäkin tulee kysymyksestä mietteliääksi ja Bettyä suututtaa, kun isä vihjailee Bettyn olevan rakastunut... Lopulta kaikki kuitenkin järjestyy.

Tampin perhe on peikkoperhe. Aamuisin he juovat juomaa, joka estää heitä kasvamasta liian isoiksi ja vahvoiksi. Päivisin peikkoperhe piilottaa häntänsä ja he ovat kuin ihan tavallisia ihmisiä. Tampin äiti neuvoo Tamppia ajattelemaan kissanpentuja, jos tämä suuttuu, ettei repisi ketään kappaleiksi tai heittäisi puunlatvaan. Ovathan peikot paljon muita vahvempia ihmemehusta huolimatta. Tamppi kuitenkin suuttuu kiusaajille ja jää kiinni... eräälle peikkotytölle.

Eka been oppilaat keksivät, että he haluavat olla yön koulun jumppasalissa. Opettajan mielestä ajatus on höpsö, mutta kekseliäät ekaluokkalaiset saavat vanhemmat suostumaan yöpymiseen. Ainoa ongelma onkin sitten siinä, ollako iso voi pieni? Onko liian noloa ottaa nalle mukaan? Voiko käydä niin, että se kaikista kovin alkaakin lopulta itkeä, kun nalle joutuu nukkumaan kotona ihan yksin?

Niilo ja Nille heräävät keskellä yötä ja ihmettelevät, minne kaikki värit ovat kadonneet. Lopulta aurinko alkaa nousta ja värit palaavat ihan uusissa sävyissä.

Asmon kivet on hellyyttävä kertomus Asmosta, joka kävelee joka ilta samaa tietä kotiin äitinsä kanssa ja joka ilta hän löytää uusia kiviä, jotka ovat yksin ja kylmissään. Oli kivet isoja tai pieniä, niitä käy sääliksi ja kaikki pääsevät Asmon mukana kotiin. Siellä kivet saavat lämpimät sängyt ja mukavat oltavat. Kotona alkaa kuitenkin olla pian ahdasta...

Vaahteramäen Eemeli ja Iida ovat varmasti kaikille tuttuja ja niin myös Iidan huoli siitä, ettei hänelle koskaan tapahdu metkua, eikä hän koskaan pääse verstashuoneeseen. No, tapahtuuhan se metku sitten kuitenkin ja metkunhan huomaa vasta sitten, kun se on jo tapahtunut.

Lentävä kurpitsa on surrealistinen tarina kahdesta karhusta, jotka kasvattavat pihalleen kurpitsan. Kurpitsa kasvaa niin suureksi, että lopulta he muuttavat siihen asumaan. Siitä alkaakin seikkailu, joka on omassa mahdottomuudessaan kuitenkin aika opettavainen.

Itse tykästyin eniten Tamppi on peikko, Yö koulussa, Asmon kivet ja Eemeli ja pikku Iidan metku -kirjoihin. Tarinoissa on sopivasti lapsekkuutta ja kerronta jouhevasti etenevää ja mutkatonta. Mäkkärin kirjakampanja on ihan mahtava juttu!

Löytyy teiltä lasten kirjahyllystä aiempien Mäkkärin kirjakampanjoiden kirjoja? Entä meinaatteko poiketa lähiaikoina Mäkkärissä?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Ekokiva -ekologinen vaihtoehto massakrääsälle (sis. arvonnan)

$
0
0
Joulu lähestyy ja pitäisi keksiä taas jotain kivaa omalle lapselle, sukulaislapsille ja niin edelleen... Ajatus massakrääsästä kuitenkin ahdistaa. Olisi kiva keksiä lahjaksi jotain omaleimaista, vähän erilaista ja mielellään myös kestävää ja ekologista.

Olin iloisesti yllättynyt, kun Annika Ekokivasta otti minuun yhteyttä joku aika sitten. Ekokiva on perheyritys, joka toimii Ruotsissa nimellä Ekokul. Ekokiva on noin vuoden Suomessa toiminut nettikauppa, jonka ideana muuttaa lelumarkkinoita ja etsiä koko ajan leluja, joista voisi tulla järkevä vaihtoehto massatuotetuille muovileluille. Ekokiva tarjoaa leluja, jotka pyrkivät täyttämään seuraavat kriteerit:

  • Luomua – Myrkyttömästi viljellyt raaka-aineet.
  • Kestävästi – Tuotettu raaka-aineista joiden jälleenkasvu on taattu.
  • Kierrätetty – Tehty kierrätetystä materiaalista.
  • Biohajoavaa – Materiaali on biohajoavaa.
  • Lähituotettua – Kuljetusten päästöjen minimoimiseksi.
  • Reilu kauppa – Työ- ja tuotantomenetelmät ovat taatusti hyvät.
  • Energiavähäistä – Fiksu energiankäyttö tuotantomenetelmissä, tai tuotteessa.
  • Pedagogista – Antaa paremman ymmärryksen energia-, ympäristö- tai ilmastokysymyksille.
Vielä tänä päivänä ei ole aina mahdollista, että tuote täyttäisi kaikki kriteerit samanaikaisesti. Tulevaisuudessa se on kuitenkin mahdollista. Tässä vaiheessa on kuitenkin hienoa, jos tuote täyttää jo muutamankin näistä vaatimuksista.

Ekokiva suorastaan pursuilee verkkokaupan täydeltä kaikkea mielenkiintoista. Kun tiedustelin Annikalta, mitkä ovat heidän suosituimpia tuotteitaan, hän kertoi ihmisten ostavan monenlaisia leluja ja tarvikkeita, mutta Lifefactoryn tuotteita Juo & syö -osastosta hän arvioi menevän kaupaksi eniten. Juomapullot, niin lasiset kuin teräksisetkin ovatkin parhaita, koska niissä ei ole haitallisia aineita, eikä niihin keräänny likaa tai bakteereita samalla tavalla kuin muovisiin juomapulloihin. Lisäksi ne ovat kestäviä ja kuormittavat tätä kautta ympäristöä vähemmän. 

Ekokivan lelut ja tarvikkeet tuotetaan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Tuotteita hankitaan myyntiin vain sellaisilta tuottajilta, joilla on ekologinen profiili. Kaikkien tuotteiden alkuperä on tunnettu. Myös tuotteissa käytetyt materiaalit ja tuotteiden läpikäymät testit tunnetaan. Jos tuote on valmistettu Aasiassa, myös työntekijöiden olosuhteet tunnetaan. (Lähde: http://ekojalanjaljilla.fi/2015/06/27/vieraana-ekokauppias-annika-edsback/?utm_campaign=shareaholic&utm_medium=facebook&utm_source=socialnetwork)



Kun tutustuin Ekokivaan nettikauppana tarkemmin, kiinnitin huomioni erityisesti pedagogisiin leluihin. Miltä kuulostaisi esimerkiksi oma pieni sääasema, vedenpuhdistuslaite tai tuulivoimalaitos? Tarjolla on paljon myös ekologisia askartelutarvikkeita ja ehkä hienoimpana juttuna Happy Mais -täysin ekologinen ja luonnonmukainen rakentelusarja.

Ekokivan valikoima on niin suuri, että jokaiselle löytyy varmasti jotakin! Oma tuntumani on ehdottomasti se, että Ekokivaan kannattaa tutustua paremmin. Idea ekologisista, opettavaisista ja kestävistä leluista kuulostaa todella hyvältä. Ekokiva on yksi parhaista löydöistä netistä -pitkään aikaan!



Hienointa tässä on se, että sain mahdollisuuden järjestää teille arvonnan. Nyt kaikki mukaan, sillä joulu lähestyy ja aina löytyy joku, joka on kiva yllättää kivalla ja järkevällä lelulla tai tarvikkeella.

Arvottavana on yksi (1 kpl) 30 euron lahjakortti Ekokivaan. Arvonnan säännöt tulevat tässä ja nyt jaellaan arpoja todella hövelisti eli kannattaa napata kaikki, mitä on tarjolla!
  • Arvontaan voit osallistua kertomalla tai linkittämällä kommenttiboxiin Ekokivasta sen tuotteen, johon mahdollisesti lahjakortin käyttäisit, jos voitto osuisi kohdalle. Ekokivan valikoimaan pääset tutustumaan tästä.
  • Lisäarvan saat, kun tykkäät Ekokivasta facebookissa.
  • Lisäarvan saat myös, jos olet blogini kirjautunut lukija tai liityt sellaiseksi arvonnan aikana. 
  • Myös Facebookissa, Bloglovin'issa jne. saa tykätä/seurata ja siitä saa myös lisäarvan.
  • Voit myös jakaa arvontapostauksen Facebookissa, blogissasi tms. Alinta kuvaa saa käyttää linkittämiseen. Jakamisesta palkitaan peräti kahdella lisäarvalla.
Yhteensä on siis mahdollisuus tienata huikeat 6 arpaa. Kerrothan, monellako arvalla olet mukana ja mukavaa olisi myös, jos kertoisit, miten olet arvat tienannut, jotta säästyn ylimääräiseltä salapoliisityöltä voittajaa arpoessani. Anonyymit, muistattehan taas erottuvan nimimerkin ja jos et mahdollisesti seuraa blogiani säännöllisesti, niin sähköpostiosoite auttaa tavoittamistasi arvonnan päätyttyä.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy lauantaina 31.10. klo 24:00. Voittajan arvon heti marraskuun alussa. Onnea arvontaan!

Postaus on toteutettu yhteistyössä Ekokiva -verkkokaupan kanssa.
Viewing all 516 articles
Browse latest View live