Pikkutytön bikinit

August 8, 2013, 11:24 am

Tyttö ilmoitti joku aika sitten haluavansa bikinit. Itse en ole koskaan ollut bikinikunnossa, joten ajattelin bikiniostoksia perin eksoottisena kokemuksena. Nykyään muotitietoisimmat ja UV-säteilyn vaaroista vähänkään ymmärtävät suosivat toki lapsillaan UV-suojavaatteita. Ne ovatkin ehdottoman tarpeelliset, jos rannalla (tai uima-altaalla) vietetään pitkiä aikoja. Meillä neidille uiminen ja rantaelämä tarkoittavat sitä, että lutrataan ja uidaan mökkirannassa puolituntia, jonka jälkeen huulet sinisenä, luut täristen lähdetään saunaan lämmittelemään. Hyvin aurinkovoiteilla rasvattuna ollaan siis pärjätty ihan tavallisessakin uimapuvussa. Miksei siis biksuissakin?

Kivoja ja ihka ensimmäisiä bikineitä 6-vuotiaalle netistä etsiessäni klikkasin itseni vahingossa mammojen taistelutantereelle, jossa osa piti bikineitä pikkutytöillä seksistisinä. Osa ihmetteli, miksi ihmeessä pikkutyttöjen nännit pitäisi piilottaa kolmioläppien alle, kun ne ovat kuitenkin täsmälleen saman näköiset kuin saman ikäisillä pojilla. Osa kummasteli, miksi pikkulapsilla tarvitaan uikkareita ollenkaan... Niin tai näin, tyttö oli vakaasti sitä mieltä, että bikinit pitää saada.

Itse mietin bikinien valinnassa lähinnä käytännöllisyyttä. Oletin, etteivät kolmioläpät pysyisi kuitenkaan vauhtimimmillä kohdillaan, joten halusin neidille jotain, joka ei pyöri päällä. Itse ihastuin kovasti Polarn O. Pyretin bikineihin, mutta neiti ei oikein tuntenut niitä omakseen. Zalandolla oli tarjouksessa muutamia kivoja biksuja, mutta jäljellä ei ollut enää oikeaa kokoa. Heti käyttöön tuleviin bikineihin, kun ei voi hirveästi sitä kasvunvaraakaan varata. Lopulta löysin Lasten Taikamaasta Creamien bikinit hakemassani koossa (110/116). Tyttö hihkui onnesta bikinit saatuaan ja ne olivatkin aivan nappi valinta.

Kuvat: Zalando, Lasten Taikamaa, Polarn O. Pyret. Muun muassa kuvissa olevia vaihtoehtoja pohdimme neidin kanssa. Kolmioläpälliset bikiniyläosat jätimme hamaan mahdolliseen tulevaan. Nyt tarvittiin jotain söpöä ja pikkutyttömäistä. Meille valikoitui lopulta Creamien Tikka Stripe bikinit (ylhäällä keskellä). Ne ovat tytölle täydelliset!

Uidaanko teillä kokouikkarissa, uimahousuissa, bikineissä, UV-suojavaatteissa vai nakuna?

Ps. Tervetuloa uudet lukijat! :)

↧

Koko perheen elokuvailta

August 9, 2013, 12:48 am

≫ Next: Psssstt.... Metsolan Back to School

≪ Previous: Pikkutytön bikinit

Kesän aikana ei ole tullut pahemmin elokuvailtoja vietettyä. Joku aika sitten Ella ja kaverit -elokuva kuitenkin ilmestyi DVD:nä ja siinä olikin tarpeeksi hyvä syy pyytää isukkia paistamaan popcornia kattilassa. Meillähän neiti ei ole suostunut vieläkään elokuvateatterin penkkiä kuluttamaan, joten elokuvakokemukset ovat olleet tähän asti kotisohvalla koettuja. Tulevana talvena täytyy kyllä tyttökin saada raahattua elokuviin. Kai sitä pimeyttä sen varran jo täytyy 6-vuotiaankin sietää.

Ella ja kaverit ovat meille ennestään tuttuja hahmoja Timo Parvelan Ella kirjasarjasta. Iltalukemisena meillä on tytön kanssa mennyt jo useampi kirja. Näsäviisas lapsihuumori on uponnut itseeni ainakin ihan täysillä. Elokuva ei kuitenkaan onnistunut tempaamaan mukaansa ihan samalla tavalla. Näyttelijät ja etenkin lapsinäyttelijät olivat ihania ja taitavia rooleissaan, mutta elokuvan kerronta ei onnistunut kuitenkaan tempaisemaan kunnolla mukaansa. Itse intouduin lähinnä bongailemaan elokuvassa silloin tällöin näkyviä ihania Molo Kidsin vaatteita. Samanlaista suosikkia tästä elokuvasta ei tullut tytöllekään kuin esimerkiksi Risto Räppääjistä tai Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvasta, jotka neiti on kaikki katsonut lähemmäs kymmenen kertaa.

Peruskiva kotimainen lastenelokuva. Soppa poikineen syntyy, kun Ella ja kaverit ovat vauhdissa.

Ella ja kaverit saavat elokuvan muodossa myös jatkoa, sillä Ella 2 ja kaverit Paterock saa ensi-iltansa elokuvateattereissa joulun tienoilla (27.12.2013).

Joko teillä on Ella ja kaverit katsottuna?

↧

Psssstt.... Metsolan Back to School

August 9, 2013, 8:29 am

≫ Next: Viikko kuvina

≪ Previous: Koko perheen elokuvailta

Miten minusta tuntuu, että meille lähti juurikin pikatilaukseen yksi ihana juttu Matsolan uudesta Back to School mallistosta... Mites siellä, iskeekö suoraan ostomaniahermoon vaiko eikö?

Kuva: Lasten Metsolan fb-sivulta. Kuvaaja: Petteri Löppönen, LUMOimage
Kuvauspaikka: Vanha suloinen kansakoulu Haapajärvellä.

Kaunoahan meille tietysti tulee. Eipä taideta nykyajan kouluissa enää juuri kaunoa kirjoitella, mutta tällaiseen 80-lukulaiseen se iskee täysillä.

"Materiaali: 85% puuvilla ja 15% polyesteri. Pesu 60 asteessa. Joustofrotee on todella pehmeä ja mukavan tuntuinen materiaali. Koulumalliston joustofrotee on ohuempaa joustofroteeta ja näin ollen mukavan joustava päällä." Lähde: http://www.metsola.co/back-to-school

↧

Viikko kuvina

August 10, 2013, 11:39 am

≫ Next: Valmiina eskariin (päiväkotiin)

≪ Previous: Psssstt.... Metsolan Back to School

Loma, Särkänniemiuusinta, Mummula, Olavinlinna, mökki.

Alkukesän Särkänniemireissusta jäi uupumaan Tukkijoki. Ja pitihän mummoakin käyttää Särkässä.

Teatteriesityksen jälkeen oli kiva syöttää Killen ja Elsan kanssa pikkulampaita Koiramäessä.

Mummula ja isoin kohtaamamme heinäsirkkanen.

Olavinlinna, jännitävät rappuset kiivettävänä ylös torniin, historian siipien havinaa.

Ihan ylhäällä.

"Huonokin päivä kalassa on parempi kuin hyvä päivä töissä."

Muukavaa ja rentouttavaa viikonloppua! Nyt on säntäilyt säntäilty tältä kesältä. Ensi viikolla alkaa esikoulu.

↧

Valmiina eskariin (päiväkotiin)

August 12, 2013, 7:27 am

≫ Next: Kauno Hoodie tositestissä

≪ Previous: Viikko kuvina

Vanhalle päiväkotikonkarille uuteen päiväkotiin meneminen ei ole juttu eikä mikään. Vaikka eskarissa ei ole ennestään tuttuja kavereita, jännitystä ei ole ilmassa havaittavissa juuri ollenkaan. Vain eilisen muun kiukuttelun lomassa neiti ilmoitti ohimennen, ettei muuten ole menossa sitten sinne typerään eskariinkaan. Huomenna se kuitenkin alkaa ja tänään ollaan asiaa puitu ihan hyvillä mielin. Eskarireppu on pakattuna ja kaikki huomion arvoinen toivon mukaan hankittuna. Perinteisen päiväkotivarustuksen lisäksihän mukaan tarvitaan vain tyhjä kynäpenaali. Suloista!

Muistilista eskaria ja päiväkotia varten:

Sisätossut tai kengät. Tyttö käyttää pääsääntöisesti Crocseja, mutta välillä iskee tossukausi ja silloin päiväkotiin kiikutetaan nahkaiset Starchildit. Tossut ovat kätevät myös päiväkodin sisäliikuntatuokioissa.
Sisäjumppavaatteet. Meillä on suosittu teepparia ja shortseja/legginssejä.
Kumisaappaat ja sadevaatteet. Suomen sääolosuhteissa ei kertakaikkiaan pärjää ilman. Syksyllä sateita tulee, vaikkei niitä sääukko ole ennustanutkaan. Sadevaatteet ja saappaat kuuluvat siis vakiovarustukseen.
Sisä- ja ulkovaatteet erikseen. Tästä päiväkotien henkilökunta jaksaa jankuttaa varsinkin kesäaikaan. Samoissa vaatteissa ei ulkoilla ja leikitä sisällä ja sillä selvä.
Vaihtovaatteita tarpeen mukaan.
Elokuussakin voi vielä aurinko porottaa yllättävästi? Kesäulkoiluvarusteisiin kuuluvat hattu, juomapullo ja aurinkovoide.
Kampa tai harja sekä mahdolliset pampulat ja muut hiustarvikkeet pussukassa.
Tyhjä kansio kasvunkansioksi, johon kerätään vuoden aikana lapsen piirustuksia, askarteluja, valokuvia ja muita hienoja saavutuksia. (Kaikissa päiväkodeissa ei välttämättä käytetä.)
Tyhjä kynäpenaali (eskariin).
Kaikki vaatteet ja tarvikkeet olisi tietysti hyvä nimikoida.

Näillä pärjää! Lisäisitkö listaan jotakin?

Mukavia tarha-/eskaripäiviä!

↧

Kauno Hoodie tositestissä

August 15, 2013, 10:04 am

≫ Next: Ihanat Mintin pöksyt syksyyn

≪ Previous: Valmiina eskariin (päiväkotiin)

Blogissa on taas ollut pari päivää hiljaista. Kirjoittaminen on nytkin vähän tahmeaa -kirjaimellisesti, sillä kaadoin tässä yksi aamu kahvit näppikselle. Enkä mistään ihan pienestä sormustinkupista vaan neljän desin Angry Birds kupposesta. Asiaa ei helpota se, että mielestäni aamukahvi pitää nauttia runsaan sokerin ja maidon kera...

Tänään se odotettu paketti kuitenkin saapui. Lasten Metsolasta tilaamani ihkuliini Hoodie ihka uudesta Back to School mallistosta kotiutui. Täytyisi vain muistaa perua se kirottu postin paketinohjauspalvelu, joka pitkittää pakettien tuloa aina parilla päivällä. Eihän tällainen hätähousu nyt ylimääräisiä viivytyksiä 50 metrin takia kestä.

Neiti sai hepulin hupparin nähtyään ja hyppi riemusta. Omasta mielestään niin isolle eskarilaiselle Kauno Hoodie on tosi cool vaate. Varsinkin, jos pitää huppua päässä. Eilisen kokoäiväsateen jälkeen oli mahtavaa päästä kunnolla ulos kirmaamaan uusi vaate päällä. Lahonneet kärrynpyörät tuli testattua, samoin kiipeily telineessä. Ohuempi joustofrotee on mukava materiaali ja froteeta pelkääville ja arasteleville tiedoksi, että materiaali on todella tiheää, pieninukkaista neulosta, joka näyttää äkkiseltään vähän velourmaiselta. Malliltaan Hoodie on kapeahko.

Metsolan Kauno Hoodie pääsi tytön päälle ja tositestiin heti eskarin jälkeen. Materiaali joustaa mukavasti vauhdikkaassakin menossa. Ohut ja pieninukkainen joustofrotee muistuttaa äkkikatsomalla vähän velouria.

Moni varmasti ihmettelee, että mitä tuossa Kauno -kuosissa oikein lukee. Sivusaumat katkaisevat lauseet, mutta kouluun, kouluaineisiin, kokeisiin ja potkukelkkaan ne kuitenkin jotenkin liittyvät. Metsolan facebook -sivulla toiset ovat myös kritisoineet Kauno- ja Ruutuvihkokuosien ja värien selkeätä tyttö-poikajaottelua. Pojille sinistä ja matemaattista teemaa ja tytöille punaista ja kielellistä teemaa. Kukaan ei tietenkään kiellä pukemasta (matemaattisesti suuntautunutta) tyttöä siniseen tai (kielellisesti taitavaa) poikaa punaiseen. Mielestäni tämä kliseisyys on tietyllä tavalla vain kiehtovaa ja juuri tämän malliston The Juttu.

Ja voi niitä eskaritehtäviäkin toki Kaunokuosissa keskittyä tekemään. Kaunokuosin kauno on muuten sitä uudempaa, todennäköisesti nykykoululaiselle tutumpaa kaunoa. Ei niitä yhtenäisiä kiekuroita, joita itse opin koulussa vääntämään.

↧

Ihanat Mintin pöksyt syksyyn

August 17, 2013, 4:37 am

≫ Next: Kirjan päällystäminen kontaktimuovilla...

≪ Previous: Kauno Hoodie tositestissä

Viimeaikoina blogeissa on näkynyt jonkin verran Mintin ihania vaatteita. Itsekin ihastuin releisiin Mintin kulutuspestyihin Wings legginseihin. Kävin kurkkimassa niitä useasti Lilla Companyn verkkokaupassa ja pakkohan minun oli ne tilata, ennen kuin joku vie ne ostoskoristani.

Meillä tyttö suosii Legginsejä pukeutumisessaan. Ne ovat helpot, istuvat, pysyvät hyvin jalassa, toimivat päiväkodissa ja eskarissa ulkoilussa päällihousujen aluhousuina varsinkin ilmojen kylmetessä näin syksyn korvalla. Legginsejä on helppo yhdistellä paitojen, mekkojen ja tunikoiden kanssa.

Onko pikkuisen siistit? Tyttö ihastui materiaalin pehmeyteen ja huokaili mehmeyttä legginsejä pukiessaan. Äipän silmää miellytti erityisesti housujen releä ulkomuoto. Kuka nyt siipiä voi vastustaa?

Housujen kokoa pohdin pitkään. Tyttö on tällä hetkellä 113 cm pitkä, mutta pitkäjalkaisena käyttää housuissa pääsääntöisesti jo kokoa 122 cm. Mintin koot menevät ikävuosittain ja Lilla Companyn sivuilla oli ohjeistusta, että koko 5 vastaa senttikoossa noin kokoa 104. Valitsin siis uhkarohkeasti 6-vuotiaallemme koon 8 v. ja se osui nappiin. Tilasin samalla kertaa Molo Kidsin legginssit koossa 122 cm ja äkkiseltään mitattuna Mintin 8 v ja Molon 122 cm vastaavatkin toisiaan.

Housuissa Mintin mitoitus on pientä. Valitsin 113 cm pitkälle 6-vuotiaallemme koon 8 v ja pituutta legginsessä on juuri sopivasti. Vyötäröltä legginsit ovat vähän väljät, mutta eivät liiaksi eli pysyvät kuitenkin touhuissa mukana. Sovituskuviin nappasin kaapista yläosaksi New Generalsin topin, joka on ollut käytössä jo pidemmän aikaa.

Miltäs näyttää? Voin sanoa, että ensituntuma Mintin leggareihin oli ainakin pehmoinen. Luulen, että neiti valitsee nämä päälleen syksyn aikana mielellään ja usein.

Kiitokset Lilla Companyyn ihan supernopeasta toimituksesta! Huh, harva pystyy samaan.

↧

Kirjan päällystäminen kontaktimuovilla...

August 17, 2013, 6:10 am

≫ Next: Kuulumisia ja ostoskriisi

≪ Previous: Ihanat Mintin pöksyt syksyyn

Luulin selviäväni vielä vuoden ilman tätä kauhuskenaariota kirjojen päällystämisestä kontaktimuovilla. Viimeksi olen kirjoja tainnut päällystää lukiossa ja siitä on hävyttömän pitkä aika. Sanotaan nyt, että ainakin kymmenen vuotta, jos vähän pyöristetään alaspäin.

Tyttö toi kuitenkin eskarista viime viikolla eskarikirjan, joka pitäisi kotitehtävälappusen mukaan päällystää sillä pahamaineisella muovilla, joka rullaa, kääntyy, vääntyy, eikä tartu kiinni kuplattomasti kuin itseensä. Luulin keksiväni ratkaisun, kun päätin pistää isukin hommiin. Miehethän nyt eivät tunnetusti kuitenkaan pysty edes syömään purkkaa ja kävelemään samaan aikaan, joten eihän siitä mitään tullut. Isukin versiossa syy muovin rullautumiseen oli kuitenkin apurissa eli minussa, kun päästin muovista irti kuvia ottaakseni. No sainpahan hyvän kuvan.

Ensimmäinen prkele pääsi tässä vaiheessa. Muovihan rullaa avattunakin heti, kun silmä valttää. Kun yrität pelastaa tilanteen, saat aikaan vain suurempaa tuhoa.

Seuraavaksi passitin isukin tiehensä ja käärin hihat, pistin hiukset kiinni ja aloitin alusta. Taidot ovat päässeet ruostumaan, mutta harjoitus tehnee mestarin.

Toinen prkele pääsi tässä vaiheessa. Kuplat pitäisi saada nätisti pois viivoittimen avulla. Niin käy kuitenkin vain elokuvissa ja Youtube -videoissa. Pari itsepäistä kuplaa olivat ja pysyivät ahkerasta hinkutuksesta huolimatta. Onneksi ne ovat takakannessa. Etukanteen on vielä mahdollisuus tehdä kymmenen paljon isompaa ja komeampaa!

Ei enää prkeleitä! Kaikki meni hienosti. Kulmat pois, taitokset ja viimeistely. Ensi kerralla otan rullan vain suoristumaan viikkoa ennen.

Valmis! Saa kelvata neidille!

EDIT: Oikeasti olen sitä mieltä, että kyllä miehetkin joskus yllättävät näppäryydellään. Enkä yleensä kiroile edes kauhean usein.

Ystävä linkitti Youtubesta facebookkiin mainion videon, josta voi ottaa vinkkiä kontaktoimiseen. Näyttää äärimmäisen helpolta, näppärältä ja nopealta hommalta... kun sen osaa.

↧

Kuulumisia ja ostoskriisi

August 25, 2013, 1:04 am

≫ Next: Lähinähtävyys

≪ Previous: Kirjan päällystäminen kontaktimuovilla...

Arki tempaisi viikko sitten mukaansa toden teolla. Loma loppuu aina kesken, vaikken toki valita, kun työt kerran jatkuivat alkuperäisistä suunnitelmista poiketen. Tytön eskari on lähtenyt käyntiin hienosti ja ensi viikolla alkaa taas kokopäiväinen puurtaminen hänelläkin. Isukki lomaili vielä menneen viikon, joten tyttökin on ollut päiväkodissa vain eskariosuuden eli 4 tuntia per päivä. Mukava pehmeä lasku arkeen tuli varmasti tarpeeseen.

Yksi syksyn pakkosaada -hankinnoista oli Småfolkin bampipaita, joka on väreiltään ihanan syksyisen murrettu, mutta raikastettu kirkkaammalla pinkillä ja keltaisella. Paidan tilasin meille Eilen Designin valmiskaupasta.

Yksi pieni sintti saatiin ämpäriin (pääsi takaisin vapauteen ja kasvamaan.)

Itsellänihän piti alunperin loppua työt nykyisessä työpaikassa kesälomaan. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos ja töiden loppuminen siirtyi vuodella eteenpäin. Työtilanteen ja tulojen epävarmuudesta johtuen hamstrasinkin jo viime talven alesta kaikki tulevan talven topat ja myös syksyvermeitä. Kaapit siis pursuilevat syksyn ja talven ulkoiluvaatetusta. Myös viime talven kengät on soviteltu ja todettu sopiviksi edelleen. Jalka on kasvanut vuoden aikana vain noin 1 mm.

Etukäteen hamstrailusta ja jalan maltillisesta kasvusta johtuen tällä äiti-ihmisellä on nyt ostoskriisi. Lempparikauppoihin on kipattu kuormittain ihania toppavaatteita, kenkiä, syyskuoseja ja muuta ihanaa ja minun järkeni (ja kaappien täyttöaste) kertoo, ettei meille tarvita juuri nyt mitään uutta. Pakko odottaa talven aleen asti, ennen kuin päästän ostomanian irti itsessäni (näkisi vain). Työt ovat loppumassa näillä näkymin vuoden päästä, joten ensi vuoden syksyyn ja talveen on pakko hamstrata sopivaa vaatetta varmuuden varaksi. Todella varman päälle ottaakseni aloitin hamstraamisen tietysti jo nyt. Reiman alesta tilasin tytölle vuoden 2014 syksyyn ReimaTec- sekä softshell takit edullisesti.

Tyttö tykästyi ReimaTec takin kuosiin, jota kutsummekin "nörttikuosiksi". Nörttiys on nyt meillä IN. Itse odotan takin väreiltä ja kuosilta sitä, ettei takki vaatisi jokaviikkosta pesua kura-aikana. Softshell oli todella hyvässä tarjouksessa. Perustakissa on kiva heijastinyksityiskohta.

Mistäpä teillä kriiseillään?

↧

Lähinähtävyys

August 26, 2013, 12:01 pm

≫ Next: Mennyt kesä

≪ Previous: Kuulumisia ja ostoskriisi

Kuinka moni matkustaa autolla, junalla tai lentokoneella tuntitolkulla, että avartaisi maailmankuvaansa ja tutustuisi nähtävyyksiin oppiakseen ainakin jotain historiasta ja kulttuurista? Kuinka monella on omassa kotikaupungissaan tai lähiseudulla nähtävyys tai paikka, joka olisi kiva katsastaa, muttei vain ole tullut sitä tehtyä? Ihan vain, koska se on liian lähellä. Omakin elinympäristö voi kätkeä syliinsä tarinoita tai paikkoja, joissa käyminen voi olla (ainakin lapsesta) jännittävää ja mukavaa.

Valoa tunnelin päässä. Tunneliosuuden pituus on noin 280 metriä (Wikipedia). "Äiti mennään jo!"

Me teimme pikaisen sunnuntairetken Pispalan uittotunneliin. Uittotunneli on valmistunut vuonna 1968 ja tarkoitus oli uittaa sitä pitkin puutavaraa Näsijärvestä Pyhäjärveen. Tunneli jäi kuitenkin käyttämättömäksi, koska puutavaraa alettiinkin kuljettaa maanteitse. Tunneli oli vuosikymmeniä suljettuna, mutta tänä kesänä se avattiin yleisölle varsinaiseksi Extreme -nähtävyydeksi. Sitä pitkin voi kuka tahansa kulkea päiväsaikaan (iltaisin ja öisin suljettu) harjun alitse.

Uittotunnelia pitkin voidaan siirtää myös veneitä trailerilla järveltä toiselle.

Tytön mielestä tunneli oli vähän tylsä, mutta silti yhtäaikaa jännittävä paikka. Tunnelin seinämistä tihkutti paikoitellen vähän vettä. Tuleekohan tunneliin hienot jääpuikkomuodostelmat talvella?

"Ei, kun mä haluankin pitää iskää kädestä!"

Tunnelissa muuten riitti kulkijoita. Oli uteliaita retkeilijöitä lasten kanssa, pyörällä ohi sujahtavia ja uittotunnelin kahvilaan kiirehtiviä... Extremeä tai ei. Nyt se on nähty.

↧

Mennyt kesä

September 1, 2013, 8:41 am

≫ Next: Mitä ihmettä!?

≪ Previous: Lähinähtävyys

Vielä on jäljellä (toivon mukaan) kauniita ja lämpimiä syyspäiviä, mutta kesä alkaa olla auttamatta ohitse. En ole tarkoituksella vielä postannut sen paremmin syksyvaatteista kuin talvivaatteistakaan. Kesästä ei halua päästää irti.

Postasin kesälomasuunnitelmista kesäkuun alussa ja nyt kesälomien mentyä totesinkin, kuinka paljon jäi alkuperäisistä suunnitelmista toteuttamatta. Tuleehan näitä kesiä ja toki talvellakin voi kokea, kiertää ja nähdä.

Menneestä kesästä päällimmäisenä jäi mieleen lämpimät kesäpäivät, joita riitti varmasti jokaisen lomaan... vaikka riitti niitä sadepäiviäkin. Tytöllä kesän käytetyimmät kengät olivat Crocsin sandaalit, vaikka ehtivät yhdet lenkkaritkin melkein kulua puhki. Tytön käytetyin vaate olivat tänä kesänä mustat legginssit ja (Reiman) angry birds teeppari. Toisaalta viileämpien päivien käytetyimpiä vaatteita olivat ehdottomasti Villervallan canvashousut ja sekä raitapusakka (myös Noshin froteehuppari). Nämä yhdistelmät ovat varmasti vilkkuneet blogin kuvituksessakin ihan tarpeeksi. Onneksi tytön mekkovastaisuus hellitti kesän mittaan ja hellemekkoakin nähtiin neidin päällä muutamaan otteeseen.

Tänä kesänä ei ehditty Savonlinnaa pidemmälle. Neiti katsasti Olavinlinnan Brumsin ihanassa hellemekossa (Pikku Mineasta).

Jos alkuperäisistä kesälomasuunnitelmista jäi väliin niin luonnontieteellinen museo kuin Kiviniityn kotieläinpuistokin niin kävimmehän sentään Särkänniemessä ja peräti kahdesti.

Särkänniemen koiramäessä voi harjoitella vaikka lypsämistä melkein aidolla lehmällä. Kesän eniten pidetty hattu lippisten lisäksi taisi olla Pomp de luxin pitsimyssykät vaalessa ja harmaassa sävyssä.

Kesälomasuunnitelmissa oli tehdä paljon retkiä lähiympäristöön. Jotenkin nämä retket jäivät aika vähälle, vaikka pari kertaa retkeilimme sentään arboretumissa, Tampereen kukkaisviikoilla ja ihan riittämiin mökkimaisemissa. Tyttö retkeili myös mummon ja papan kanssa extralomillaan muun muassa Rönnillä.

Mitä se sitten haittaa, vaikka mekko on jäätelöostosretkellä etupuoli takana?

Ihana kesä takana, kaunis syksy ja (masentavan) pitkä talvi edessä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

↧

Mitä ihmettä!?

September 1, 2013, 8:59 am

≫ Next: Voita 100 e lahjakortti Reiman verkkokauppaan

≪ Previous: Mennyt kesä

Juuri, kun olet tuhlannut kaikki kesälomarahasi Mini Rodineihin, Molo Kidsiltä tuupataan pihalle jotain tällaista... En kestä!

Voisin vaikka väittää, että puhalluskukka/heppakuosi on meille ihan pakkosaada -osastoa. Iiiiiik!

Iskeekö? Myös pojille oli pari uutta kuosia Babyshopin valikoimissa...

↧

Voita 100 e lahjakortti Reiman verkkokauppaan

September 6, 2013, 6:47 am

≫ Next: Syksyisiä puuhia ja kuulumisia

≪ Previous: Mitä ihmettä!?

Osallistuin joku aika sitten Reiman bloggaajille järjestämään Minun Reima -blogihaasteeseen ja tänään sain ilouutisen, että kollaasini on päässyt kymmenen finalistin joukkoon.

Juuri sinä voit voittaa 100 euron lahjakortin Reiman verkkokauppaan, kun käyt äänestämässä kollaasiani Reiman sivuilla: http://www.reima.fi/fi/minunreima?slide=6. Lahjakortteja arvotaan äänestäjien kesken peräti kolme kappaletta, joten nyt kipin kapin ääntä antamaan! Onnea arvontaan!

Meidän kilpailuun päässyt kollaasi näyttää siis tältä:

Ei ihan vielä, ”Raikas talviseikkailu” takki: Roxan, 521273, housut: Juno, 522122, fleece-takki: Katy, 536001, reppu: Devan, 599019, saappaat: Samnang, 569127, pipo: Anders, 528246

Piristävää päivänjatkoa! Ja kiitos runsaista äänistänne. Äänestää voi parisen viikkoa ja jokainen äänestäjä osallistuu vain yhdellä arvalla riippumatta siitä, kuinka monelle kollaasille äänensä antaa. Kaikki finaalissa olevat kollaasit ovat upeita ja seuraan jokaista finaaliin päässyttä blogia.

↧

Syksyisiä puuhia ja kuulumisia

September 7, 2013, 10:08 am

≫ Next: Reiman tyylikkäät säänkestävät ulkoilulegginssit

≪ Previous: Voita 100 e lahjakortti Reiman verkkokauppaan

Vajaan tunnin ajomatkan päässä syksy on hämmästyttävän paljon pidemmällä kuin täällä Tampereella. Mökillä kevät on aina perinteisesti pari viikkoa myöhäisemmässä ja syksy pari viikkoa aikaisemmassa kuin kaupungissa. Kukaan ei tiedä syytä, mutta näin se on aina ollut. Haravat siis kouriin ja harjoittelemaan. Ilmatieteenlaitos oli luvannut lämmintä, mutta itselläni oli takin alla kolme pitkähihaista. Täytyy kyllä myöntää, että sillä varustuksella haravanvarressa tarkeni.

Neiti kaivoi viime viikolla esille pöllöpiponsa ja ulkoili se päässä myös 20 asteen lämpötiloissa hikipäässä eskarissa. Molon 116 cm softshell on nyt todella hyvän kokoinen tytölle.

Mennyt viikko on ollut mukava. Tytön eskariryhmä on retkeillyt ahkerasti ja perjantaina olivat koko aamupäivän tutustumassa yhteistyöluokkiin lähikoulussa. Sekä eskarilaiset että koululaiset olivat kaikki olleet vierailusta todella innoissaan. Perjantai onkin jatkossa aina eskarilaisille koulupäivä. Me kävimme isukin kanssa myös eskarissa kaskiviikkoiltana muiden vanhempien kanssa opiskelemassa käytäntöjä. Nykyeskarin lukuvuosisuunnitelma vilisee hienoja termejä ja tavoitteita.

Onhan tyttö jo iso, kun lasten haravakin käy jo pieneksi... mutta toisaalta vielä niin pieni, kun mahtuu kerran kottikärryihinkin muiden roskien mukana :D

Tauko! Haravointitauolla voi vaikka pelata. Menneellä viikolla kotiutui myös uudet tilaamani Mini Rodinit. Hurahdin!

Hauskaa viikonloppua! Muistakaas äänestellä ahkerasti Minun Reima -kisassa. Äänestäjien keskenhän arvotaan peräti kolme 100 euron lahjakorttia Reiman verkkokauppaan.

↧

Reiman tyylikkäät säänkestävät ulkoilulegginssit

September 8, 2013, 12:43 am

≫ Next: Ihan tylsiä sovittelukuvia

≪ Previous: Syksyisiä puuhia ja kuulumisia

Kun kuulin Reiman ulkoiluleggareista ensimmäisen kerran, innostuin. Kun luin niistä lisää Miiman postauksesta kehitin pakkomielteenomaisen tilan (joka ei yllätä niitä, jotka ovat blogiani pidempään seuranneet). Vaikka syksyn ulkoiluun ei ollut tarvetta hankkia uusia vaatteita, Stockmannin kantiskuvaston saavuttua muutin mieleni. Dianne housut (ja myös ne säänkestävät sammarit ja toppaparkatakki) ovat nimittäin nyt kanta-asiakastarjouksessa. Aina on tilaa yksille siistimmille housuille.

Ulkoiluleggingsit ovat innovaationa itselleni ainakin uusi ilmiö. Softshell -takkeja on meilläkin ollut käytössä jo parina-kolmena edellisenä välikautena, mutta softshell -tyyppiset housut ovat vielä kokematta. Housut ovat tuulenpitävät ja kangas vedenkestävä sekä hengittävä (saumoja ei ole teipattu). Alle mahtuu yksi kerros vaatetta ja voisin kuvitella, että yhdistelmä toimii varsin hyvin esimerkiksi koulussa jopa pikkupakkasilla.

Tyttö on 113 cm pitkä. Housut ovat meidän pitkäkoivelle juuri nilkkamittaiset koossa 122 cm. Vyötäröä ei pysty säätämään (valesepalus), mutta housut pysyvät hyvin jalassa, vaikka ovat väljät. Kyykistyessä vyötärö laskee takaa melko alas ja polvista kuulemma kiristää. Materiaali joustaa kuitenkin jonkin verran.

Eskarilaiselle en Dianne housuja päiväkotikäyttöön kaavaillut, vaikka ne sujahtivat fleecemäisestä sisäpinnastaan huolimatta sujuvasti jalkaan. Uskoisin, että housut ovat kätevät esimerkiksi shoppaillessa syyskylmillä ja talven lämpimimmillä keleillä, kun ollaan lyhyitä aikoja sekä sisällä että ulkona. Meillä nämä otetaan säännölliseen käyttöön siistimpinä ulkoiluhousuina, kunhan säät viilenevät tuonne +10 asteen kylmemmälle puolelle.

Sisäpinta housuissa on fleecemäinen. Vyötärö on joustava. Lahkeissa on pukemista helpottamassa tarranauha, joka on melko kapea. Säätövaraa ei siis ole kovin paljon. oikeanpuoleisessa kuvassa housut näyttävät harmailta kuvausteknisistä syistä. Oikea sävy on musta.

Mukavaa sunnuntaita ja muistakaa äänestää Minun Reima -kisakollaasiani! Äänestäjien keskenhän arvotaan 3 kpl 100 euron lahjakortteja Reiman verkkokauppaan.

↧

Ihan tylsiä sovittelukuvia

September 10, 2013, 10:07 am

≫ Next: Itsellenikin jotain, ensimmäinen Zalando Lounge löytö

≪ Previous: Reiman tyylikkäät säänkestävät ulkoilulegginssit

Tyttö asettaa sovittelukuville nykyään mielellään ehtoja, kuten "Vain yksi onnistunut kuva" tai "Vasta huomenna" tai "Voisit tehdä tähän kuvaan jonkun hienon taustan sillä kuvankäsittelyohjelmalla". Yksi onnistunut kuva vaatii kaverikseen keskimäärin ne kymmenen epäonnistunutta laukausta. Sitä huomista, jolloin tyttö itse ehdottaa vaatteiden sovittelua, ei tule. Lisäksi tämän äipän tekninen osaaminen ei todellakaan riitä hienojen taustojen tekemiseen. Näillä kuitenkin mennään.

Onneksi hienoja taustoja ei kaivata, jos kuvauskohteena on tarpeeksi hieno paita. Postasin tässä taannoin lyhyesti Molon uutuuksista... ja kehitin sen kuuluisan Ei ihan vielä -pakkomielteen, joka suomeksi sanottuna tarkoittaa siis kaikkitännenythetipaikalla -pakkomiellettä. Koska suosimissani kotimaisissa nettikaupoissa kuin sen paremmin naapurin Babyshopissakaan ei paitaa ollut vielä viime viikolla ostoskorin täytteeksi, päätin ihanan Anonyymin vinkistä vilkaista Brittiläisen Little Sunflowerin valikoimaa. Pienen alen saattelemana tilasinkin lempparipaidan sieltä. Briteistä on ihan mahtavaa tilata, kun posti kulkeutuu sieltä parissa päivässä... toisin kuin esimerkiksi Ruotsista, Tanskasta tai Saksasta.

Molo Kidsin Rayna -mallinen Dandelion paita on ihana. Meillä suositaan arkikäytössä tulevanakin talvena Molon printtipaitoja. Rayna on malliltaan kapeahko ja hieman muotoon ommeltu. 113 cm tytsyllä päällään 122 cm paita. Jalassa Reiman Play Layers -materiaalia olevat leggingsit, jotka ovat myös sovituksessa ekaa kertaa (koko 122 cm).

Sovituskuviin pääsivät myös Reimashopista tilaamani Play Layers -materiaalia olevat leggingsit. Materiaali tuntuu ja näyttää tavalliselta puuvillalta, mutta se toimii kuitenkin funktionaalisena alusasuna siirtäen kosteutta iholta. Ihan mahtavat leggingsit siis päiväkotikäyttöön syksyn viileille ja talveksi. Nämä alusvatteet saavat ihan vapaasti näkyä.

Neiti testasi tänään eskarissa Reiman leggingsejä ja hyvin tuntuivat pelittävän. Koko 122 cm on tytölle pituudeltaan sopiva, mutta muuten ne ovat vähän reiluhkot. Pysyivät kuitenkin koko päivän hyvin jalassa.

Aamutohinoissa näppäämäni kuva tytön Reiman Play Layers -leggingseistä. Ei hullummat! Hauskat!

Mukavaa viikonjatkoa! Muistakaa äänestää Minun Reima -kollaasikisassa :)

↧

Itsellenikin jotain, ensimmäinen Zalando Lounge löytö

September 11, 2013, 10:50 am

≫ Next: Selkäpiitä karmiva koulumuistelo

≪ Previous: Ihan tylsiä sovittelukuvia

Olen se äippä, joka kiirehtii joka päivä töistä päiväkodille farkuissa, hupparissa ja tennareissa. Tennarirakkaus alkoi oikeastaan vasta ihan hiljattain eli muistaakseni vuosi sitten kesällä. Tähän asti olen kipitellyt H&M:n lastenosastolta halvalla hankkimissani tennareissa sekä keväällä Zalandolta hankkimillani Mustangeilla.

Rehellisesti toteankin, etten ymmärrä mitään aikuisten naisten pukeutumismuodista. Jotain kuitenkin edes jälkijunassa oppiakseni, liityin joku aika sitten Zalandon Loungeen. Lounge toimii vähän samalla periaattella kuin Campadre eli myynnissä on edullisesti rajoitettuja eriä suosittuja merkkituotteita.

Tein ihka ensimmäisen Lounge löytöni viime viikolla, kun klikkasin ostoskoriin Converset, joissa on kevyt vuori ja päällinen väittää olevansa jonkin sortin nahkaa. Hintaa tällä unisex löydöllä oli kokonaiset 39 euroa ja postareidenkin kera hinta jäi reippaasti alle viidenkympin. Tennarilompsimiset saavat jatkua siis pitkälle syksyyn...

Jos haluat liittyä mukaan tekemään kivoja löytöjä Zalandon Loungesta, klikkaa itsesi mukaan suosittelulinkistäni. Saat käsittääkseni heti 10 euroa pohjakassaa (koodin) mahdollisille tuleville ostoksille. Loungen kampanjoista saa tietoa sähköpostitse ja sähköposti"spämmien" tahdinkin saa ihan itse valita ja sehän on loistavaa se.

Lompsimisiin!

Minä, joka olen vastustanut Converseja viimeiseen asti, tulen lompimaan Converseissa pitkälle syksyyn. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Parempi vain todeta, että ei ihan vielä.

Mukavaa viikonjatkoa ja tervetuloa uudet kurkkijat!

↧

Selkäpiitä karmiva koulumuistelo

September 14, 2013, 9:01 am

≫ Next: Kurikset, YÖK!

≪ Previous: Itsellenikin jotain, ensimmäinen Zalando Lounge löytö

Nyt, kun neiti kuusivuotias on onnistuneesti suorittanut esikouluaan jo kuukauden verran, ovat ajatukset alkaneet väkisinkin hiipiä koulun aloitukseen. Koulu on varmasti muuttunut aikalailla siitä, mitä se olis silloin, kun itse kouluni aloitin vuonna 1988. Tässä eräänä päivänä mieleen tulvahti kuitenkin karmiva koulumuisto ihan ensimmäisen luokan alkumetreiltä. Nykyään sekin muisto kuitenkin jo hihityttää aikalailla.

Itsellänihän on fanaattinen taipumus pitää kirjat siisteinä. Niihin ei saa piirtää, kirjoittaa, käsitellä huolimattomasti ja niin edelleen. Omasta lapsuudestanihan on säästynyt tytöllekin paljon satukirjoja todella priimassa kunnossa (eivät tosin ole sitä enää). Tästä kirjasiisteysfanaattisuudestani johtuenhan meillä ei esimerkiksi harrasteta kirjaston kirjoja juuri ollenkaan. Ne ovat mielestäni pääosin epäsiistejä, haisevia ja näistä syistä siis vähintäänkin iltalukemiseksi kelpaamattomia.

Ekalla luokalla Aapinen oli suuri juttu. Suojelin sitä kuin tärkeintä aarrettani. Itku meinasi päästä, kun ensimmäisen lukutehtäväni päätteksi opettaja tuli ja lättäsi leimasimellaan armaan Aapiseni sivulle kukkoleiman merkkaamaan hyvin suoritettua tapahtumaa. Teki mieli jatkossa mokailla ja esittää huonoa, ettei tarvitsisi leimoja enää ottaa vastaan. Kilttinä tyttönä olin kuitenkin kuuliainen ja kärsin leimoja sivu sivulta Aapisen hamaan loppuun saakka.

Siistihän tuo leima on, mutta pilaa puhtaan kokonaisuuden.

Mieleen juolahti toinenkin koulumuisto ekalta luokalta, mutta jätetään nyt kertomatta, että tuli seikkailtua yksi päivä koulussa pelkässä paidassa ja karmivan punaisissa sukkahousuissa. Ei kannata päästää isi-ihmisiä vastaamaan pukeutumisesta. Ne heittävät sisähousut hattuhyllylle lähteissä, kun eihän haalarin kanssa tarvitse lämpimillä välihousuja...

Mukavaa viikonloppua! Onko teillä karmivia koulumuistoja?

↧

Kurikset, YÖK!

September 20, 2013, 8:52 am

≫ Next: Toppatakkipohdintoja

≪ Previous: Selkäpiitä karmiva koulumuistelo

Taas on se aika vuodesta.

Hain neitiä iltapäivällä normaaliin tapaan eskarista. Pihalla leikki tutunnäköinen tyttö vieraassa kura-asussa: "Eiiii, et sää oo mun äiti!" (kehtasin hakea taas kesken leikkien). Teki mieli sillä sekunnilla huutaa takaisin, "ettet sääkään voi olla mun tyttö, kun sulla on kurikset jalassa." Ennakkoluulot kuriksia kohtaan iskivät pintaan toden teolla. Olen hokenut neidille koko alkusyksyn, että sinun kuriksesi ovat nämä mustat Molon/Ticketin/Kappiksen ulkoiluhousut. Niillä kera kumisaappaiden voi leikkiä lätäkössä ihan yhtä lailla kuin kuriksissa. Takkisikin kestää vettä ja likaa, eikä tule hiki leikkiessä. Äiti pesee, jos likastuu.

Meillä kuriksia inhoan eniten minä eikä tyttö. Tyttökin on tosin kiukkuinen, kun selkä on vauhdikkaissa leikeissä hionnut litimäräksi kumiasussa. Eskarilla ällöä puhkuen autoin tytön kuoriutumaan kuraisesta ja hiostavasta kurapuvusta. Taisi päästä pari sisäistä ärräpäätäkin. Oli pakko kertoa opettajalle, että kura-asun tuomatta jättäminen on ollut tietoinen päätös ja vastaamme itse seurauksista, jos vettäpitävät vaatteet kastuvat ja kurastuvat jatkossa, kiitos! Yök! Vieläkin puistatuttaa. Jos päiväkodin piha menee todella kuraiseksi, voin kyllä harkita kuriksien viemistä neidin varustukseen... tosin silloin on isukin vuoro noutaa neiti hoidosta.

Tähän varustukseen meillä ei satsata. Kuva lavastettu. Meiltä löytyy kyllä H&M:n vermeet, mutta käyttöön eivät pääse kovin usein. Takki on käyttämätön. Housut olivat jalassa keväällä pari kertaa päiväkodissa ja näköjään jo reikäiset...

Onneksi kouluun ei tarvitse enää varustaa lasta kuriksilla. Miksi ne yhä velvoitetaan päiväkotivarusteiksi viemään, kun vaihtoehtona on vedenpitävät ulkoiluvarusteet, jotka hengittävät paremmin kuin perinteinen kura-asu?

Kiitos ja anteeksi taas tämä jokasyksyinen purkaus!

↧

Toppatakkipohdintoja

September 21, 2013, 12:31 am

≫ Next: Vielä ehtii osallistua ja äänestää

≪ Previous: Kurikset, YÖK!

Talvi tulee. Kaapit ovat onneksi väärällään alennushintaan hankittuja talvitakkeja ja haalareita. Silti en voi olla ihastelematta talven uutuustakkeja ja mahtavia värejä sekä kuoseja. Ainahan pitää ottaa kiintopiste siihen, mitä kytätä tulevista alelaareista.

Tämä takkikyttäyssessio perustuu nyt siihen, että olen jossain määrin päättänyt, että meille ei enää haalareita hankita (kaapista löytyy ennestään siis 116 cm Molo ja 122 cm Ticket). Olen kyllä ollut vähällä pyörtää puheeni, sillä näin Ticketin ilotuliskuosin livenä ja rakastuin. Haalarina ihan mahtava, takkinakin semimahtava. Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, ilotulituskuosi jää meillä todella vakaasti harkittavaksi alekyttäyskuosiksi, (jos sitä kunnon aleen jää). On se sen verran hieno.

Kuvat lainattu: MiniQ ja Lasten Taikamaa.

Ekaa kertaa tänä syksynä olen pystynyt ohittamaan Molo Kidsin talvivarusteosastot lähes sydämen alkamatta läpättää. Suuri rakkaus Molo Kidsin haalareihin ei näköjään ulotukaan takkeihin saakka. Sen sijaan sydän on alkanut läpättää Reimalle. Reimalla on takkeja ihan joka lähtöön. Erityisesti, kun katselen tytön kasvamista tarhalaisesta pieneksi koululaiseksi, koen isompien lasten mallit ja värimaailman meille yhä enemmän ajankohtaiseksi. Haluan toki yhä, että vaatteet ovat värikkäitä ja käytännöllisiä, säänkestäviä ja laadukkaita. Reimalla kootkaan eivät lopu heti kesken.

Kuvat: Reima Oy

Tein muuten hauskan havainnon takkeja selatessani. Onko turkoosi tämän talven the väri? H&M:ltä teknisen takin saa muutamalla kympillä. Reiman takista saa normihinnalla pulittaa melkein satasen ja Molo Kidsin takista melkein 170 euroa.

Kuvat: H&M, Reima Oy ja Babyshop.

Monissa muissa blogeissa on jo esitelty talvivaatehankintoja, joten taidan olla ensimmäisen talviaiheisen postaukseni kanssa vähän jälkijunassa... Vai vieläkö teillä pähkäillään omien talvivaatesuosikkien kanssa?

↧